maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulun jollotuksia

Joulu tuli ja näköjään menikin jo, ennen kuin ehdin oikein taas edes tajuta. Vielä aattoaamuna viuhuttelin virkkuukoukkua ja viimeistelin viimeisiä joulupaketteihin päätyneitä tekeleitä. Kaikessa tohinassa kävi niin, etten muistanut kuvata niitä kaikkia. Sitten vielä Ukkelin kamera kadotti kaikki kuvat, joten siellä meni muutama otos. Oh well.


Lankakorissa oli muutama kerä Novitan Pampula-lankaa, josta päätin kokeilla Kangasaitan ohjeella töppösiä, joita on tullut muutama tehtailtua jo aiemminkin. Herra tai Rouva Pampulalangan Kehittäjä on varmaan tarkoittanut lankaa käytettäväksi avattuna vaikkapa huivin tekemiseen, mutta minäpä suihkin lankaa virkkuukoukulla menemään ihan tuommosena kuin se kerässä on.


Langasta oli hyvä virkata, koukkuna oli nro 8. Lanka oli myös oiva valinta tämmöiselle, joka ei koskaan oikein osaa päättää väriä :)



Tämmöisiä niistä sitten tuli. Tossun päälle koristeeksi käytin Pampula-lankaa avattuna ja kiepsautin niistä tuollaiset tupsuntapaiset. Tein siis kahdet tossut ja molemmat menivät joulupaketteihin suvun ihanille naisille. Tässä kuvassa töppösiin on rutattu sanomalehteä tuomaan vähän muotoa ja helpottamaan lahjansaajia keksimään, mitä vempaimia nämä lärpäkkeet tahtovat esittää.

Yhteen joulupakettiin tein pitkästä aikaa korin trikookuteesta. Lankalaaristani löytyi Päivin kudepuodista hankittua vitivalkoista ohutta Eko-ontelokudetta. Tein korin mukaellen ohjeita vähän sieltä sun täältä. Siitä tuli tuollanen:


Korit on mukavia, kun valmistuvat nopeasti. Onkelmana peukalon kipuilu, kun yhdellä istumalla pitää tietysti saada valmiiksi.

Koska kaikkia tekelekuvia ei ole, niin poonuksena tässä vähän joulutunnelmia:


Ilmeisesti olin ollut edes himpun verran kiltti, koska pukki toi monta toivottua lahjaa. Tässä yksi niistä:



Tämä on siis Molla Millsin kirja Virkkuri. Ihania ohjeita sivukaupalla havainnollisilla ja selkeillä ohjeilla, suosittelen!




Ei muuta kuin kohti suurenmoista vuotta 2014!

-Hanna-

tiistai 17. joulukuuta 2013

Nuttu nurin, onni oikein

Tuleva joulu tuo tähän virkkausten ja värkkäysten julkistamiseen pienen haasteen: eihän niitä lahjoja voi täällä levitellä, menee ylläripyllärit ihan piloille! On vain täytynyt kuvata väkästelyjä, ja julkaisen niitä sitten joulun jälkeen, jos muistan. Tämä seuraavakin tekele on menossa joululahjaksi, mutta niin tuoreelle ihmisenalulle, ettei hänellä ole vielä hölkäsenpöläyksen käsitystä koko juhlasta.


Tästä se ajatus sitten lähti. Paikallisessa kirjastossa meinasi hauis pettää, kun löysin virkkauskirjojen hyllyn. Pino kirjoja kainaloon ja yksi niistä oli tämä Nicki Trenchin Virkkaa suloista lapselle. Vauvanvaatteissahan on se hyvä puoli, että tekeleet ovat pieniä ja valmistuu (mahdollisesti) nopeasti. Silmät kiinni ja sivujen nopea räpätipätiselaus ja sormi tuohon töks - tuon teen. Ohje vauvan simpukkanuttuun. Mikäpäs siinä.




Lankahyllyltä oli tarttunut Novitan vaaleanlilaa Ipana-lankaa. Koska ohjekirja oli alunperin ulkolainen, ohjelangat olivat tietysti jotain nevöhöödejä. Ipanalanka & vauvannuttu, kai se sopii. Jos ei, niin ei. Kirjan ohjeet olivat muuten ainoastaan kirjalliset, ja koska meikäläisen luetunymmärtäminen on aina hieman niin ja näin, otin kynän ja paperia kouraan ja piirsin silmukoiden kuvaohjeen itselleni.


Kyyyllä tästä vielä nuttu saadaan... Ohjeessa muuten neuvottiin käyttämään kolmosen koukkua. No, en omista sellaista, joten työkaluna oli 3,50 mm koukku.


















Hei ehkä tästä sittenkin tulee jotain! Toisin kuin valokuvauksesta, kun nuttu on joka kuvassa erivärinen. Kuvausteknisistä ongelmista (kuten oikean kuvaajan läsnäolottomuudesta kuvaushetkellä) voidaan syyttää Ukkelia.




Hei ja tulihan siitä! Näyttää ehkä ihan nutultakin. Koristeeksi piti ohjeen mukaan virkata kukkia, mutta äitimuorilta sain tuollaisia passelinvärisiä valmiita pikkukukkia, jotka ompelin kiinni. Joku raja näpräämiselläkin on, ja se meni tässä tapauksessa kukkien kohdalla.


Lankaa jäi ja mietin, että voisin nutun kaveriksi tehdä vielä tossut. Selailin hetken kirjoja ja nettiä, mutta en löytänyt mieleistäni ohjetta, joten päätin tehdä tossut omasta päästäni. Minna Parikalla tai Louboutinella ei ole hätää, heidän jalkinesuunnitteluansa ei ole haastettu... Keksin heti muutaman asian, mikä näissä on pielessä ja mitä tekisin toisin, mutta noista tuli nyt tuollaiset. Koostakaan ei ole minkäänlaista käryä, ei tossujen eikä vauvojen koipien, mutta sille ei juuri nyt voi mittään. Simmost se o.


Ei muuta kuin tonttuilemaan ja nämä pakettiin! 
Toivottavasti lämmittävät pientä tytöntylleröä <3

-Hanna-


maanantai 9. joulukuuta 2013

Tossutehtaalta päivää!

Toteutuskelpoiseksi (eli nopeaksi ja kivaksi valmistaa) todettu Kangasaitan töppösohje joutui jälleen käsittelyyn, kun testasin Sinooperista mukaan tarttunutta saksalaista Gala-lankaa. Halvalla sai kuin Vilenin Sulo, joten pitihän tuota lankaa ottaa mukaan muutama kerä ruskeana ja punaisena, vaikka en tiennyt onko se passeli töppösiin.



Tällaista jännää pötköksi kiepsahtavaa kudelmaa. Kai tuommosellakin joku oikea nimitys on. Ruskeassa langassa on hopeaa ja kultaa, punaisessa hopeaa ja lilaa bling blingiä.


Ajattelin kyllä, että tuosta ei voi olla hyvä virkata, mutta luulin väärin. Langasta olikin tosi kiva virkata, eikä koukku sujahdellut kudelman läpi, vaikka niin ajattelin.


Oikeanlaiset välineet ja asianmukainen varustus ovat kaiken tekemisen a ja o! Varsinaisena työkaluna oli vanha uskollinen hilekoukku nro 9.


Töppöset (joita tein siis kahdet) valmistui nopeasti. Virkkaaminen oli oikein mukavaa, päättely ja koristeiden ompelu ei.



Tuollaisia niistä sitten tuli! Joulun kunniaksi kynttelikkökin isketty samaan kuvaan. Tip tap.


Sitten vaan töppöset paketteihin. Nämä menivät kahdelle huipputyypille Turkuun!

-Hanna-

torstai 5. joulukuuta 2013

Kori siitä piti tulla...

...mutta en ole ihan varma, mikä tuo on... Kyseessä on siis ihka eka kuteesta tehty virkkauskokeiluni, ennen kuin pläjäytän käyntiin mitä upeampien virkattujen mattojen sarjatuotannon, nehän tietysti valmistuvat tuosta noin vain ja ovat henkeäsalpaavan kauniita! Joopa joo.

Nappasin Päivin kudepuodista jämäkeriä tummanharmaata ja mustaa ohutta trikoo-ontelokudetta. Kangasaitan ohjeella päätin kokeilla korin tekoa. Koukulla nro 9 työ valmistui nopeasti ja ohjeetkin olivat kohtuullisen selkeät.



Olipa jotenkin hankalaa saada kuvattua koria kunnolla. Tätä se on, kun Ukkeli ei ole jeesaamassa tekniikan kanssa. Ajattelin taas kerran olla piilosilmukoineni luova ja tein yläreunaan ylimääräisen kerroksen niitä. No, ei olisi kannattanut, yläreunasta tuli paksu ja ei-niin-viehättävä (vähän niin kuin tekijänsäkin). En jaksanut kuitenkaan purkaa, kun halusin tämän vain valmiiksi. Seuraavalla kerralla käytän myös kokoa pienempää koukkua, tästä tuli aikamoinen lötköpötkö.


Kyllä, tässä kuvassa on aivan sama kori, mutta ylösalaisin pöydällä. Näin päin se on mallin mukainen ja laidat suorat, mutta toisin päin kori lörpsähtää ja näyttää ylöspäin levenevältä. Monimuotoisuus, se se on päivän sana! Mutta hei, mitä höpinää se kuteen päiden sulattaminen päättelyä ennen oikein meinaa? Korin viimeistelyohjeessa sanotaan "Sulata kuteiden päät: pitele kuteen päätä liekin yläpuolella kunnes kuteen reuna muuttuu tummaksi ja sulaa. Päättele kuteet silmukoiden sisään". Näin tein, jos sulattamisella tarkoitetaan liekittämistä. Palovaroitin ainakin toimii ja katku ei ole vieläkään haihtunut kotoa. Päättelin loput kuteenpäät ihan vaan suoraan silmukoiden joukkoon ilman tulipalovaaraa.



Ei ole kyllä meikäläisen tuotannon helmiä tämä kori, mutta kyllä siinä muutama lankakerä säilyy. Trikookuteesta oli tosi mukava virkata, joten onpa hyvä, että tuossa on muutama kilo odottamassa koukkukäsittelyä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)

-Hanna-

tiistai 3. joulukuuta 2013

Paperinarupöllöilyä

Arvaatteko mitä olen aiemmin kokeillut tehdä paperinarusta? -En yhtään mitään! Ja sen kyllä huomaa. Törmäsin aiemmin paperinarusta tehtyyn palloon, jonka sisällä oli valosarja, ja sehän näytti oikein kivalta. Tämän hetkisestä lempparikaupastani Päivin kudepuodista nappasin mukaan Filona-paperinauhaa (ai juu, oikealle käsityöharrastajalle taitaa olla eroa siinä, onko se paperinarua vai -nauhaa...) ja päätin kokeilla, mitä saan aikaiseksi.


Netistä löysin sitten useamman ohjeen paperinarupallon tekoon, ja ohjeet olivat aikalailla samanlaisia. Tarvittiin mahdollisimman pyöreitä ilmapalloja, vesiliukoista askarteluliimaa, suti, muovikelmua, saksia ja hyviä hermoja. Ensinnäkin, älkää uskoko, jos ilmapallopaketin päällä lukee "pyöreitä" ilmapalloja. Eivät ne kuitenkaan ole. Noh, tavallisen ilmapallon tippamainen muoto on vain omalaatuista, eikö niin. Ei muuta kuin palloon ilmaa ja sen päälle muovikelmua. Ohjeiden mukaan kelmu helpottaa narun kiertämistä pallon ympäri.


Enempää kuvia ei sitten tekovaiheesta olekaan. Narun (öh, siis nauhan) väristä sen sijaan on, ja se osoittautukin oikein kivaksi väriksi:


Useimmissa ohjeissa muuten neuvotaan liottamaan paperinarua ennen tällaisen pallon tekoa, ja varmasti nimenomaan narua käyttäessä se onkin tarpeellista. Koska verenpaineeni ei salli ylimääräisiä odotteluja, sudin nauhaa liimavesiseoksella suoraan ilmapallon pintaan. Kun kierroksia tuntui olevan riittävästi, annoin koko komeuden kuivua päivän. Seuraavana päivänä puhkaisin ilmapallon, otin sen pois ja tilalle sujautin valosarjan. Tällainen siitä sitten tuli:


Kuten kuvasta näkyy, niin nauhakierroksia olisi voinut laittaa paljon enemmän. Muotokaan ei tosiaan ole tasaisen pyöreä, mutta mitäpä tuosta. Sinooperissa poikkesin kysymässä pyöreitä ilmapalloja, ja myyjä heitti vastakysymyksen, teenkö öljskjölderö-palloa. Okei, tuo ei ollut se myyjän käyttämä nimitys pallolle, mutta kun en nyt millään muista alan oikeaa termiä tämmöiselle. Joka tapauksessa pyöreitä ilmapalloja ei siellä ollut, mutta myyjä neuvoi, että tavallinen ilmapallo toimii, kun muodon vaan pakottaa pyöreäksi. Voimankäyttö olisi siis toiminut tässäkin tapauksessa.



Tuolla se nyt eteisen nurkassa kököttää. Kokeilen kyllä ehdottomasti uudelleen vähän viisaampana tehdä uusia palloja. Joulukuuseen ajattelin tehdä myös pikkupalloja koristeeksi, niiden tekemisessä vesi-ilmapallot kuulemma toimii.

-Hanna-

perjantai 29. marraskuuta 2013

Töppösiä ja törppöilyjä

Miten sitä aina törmääkin kaikenlaisiin muihin ohjeisiin kuin siihen, mihin piti. Näidenkin kanssa kävi niin. Etsiskelin virkkausohjeita ontelokuteelle, mutta kun pyörähtelin Kangasaitan sivuilla ja näin ohjeen näihin töppösiin, niin seuraavaksi piti lähteä Melli-lankaostoksille. Kyseessä on siis Kangasaitan oma, huovutukseenkin sopiva villalanka, jonka valmistus ikävä kyllä on ilmeisesti loppumassa.



Ei muuuta kuin kurvaus 9-tien varteen Urjalaan Päivin Kudepuotiin. Suosittelen muuten lämpimästi tätä puotia! Melli-lankaakin oli muutama kerä jäljellä, joista pelastin heti kaksi harmaata liukuvärjättyä kerää mukaani. Sitten heti ohjeen kimppuun koukulla nro 9.
Tossun tekeminen aloitettiin siis kärjestä. Ohjeet olivat mukavan selkeät, koska minäkin ymmärsin melkein kaiken jo ensilukemalta.


Aluksi virkkasin ympyrää, kunnes kärkiosa oli kokonaan valmis. Sen jälkeen jatkoin edestakaisin virkaten pohjan valmiiksi. Jälkimmäisessä kuvassa pohja on valmiina ja odottaa takasauman ompelua.



Töppösen takasauman ompelin Novitan Impivaara-sukkalangalla. Kuvaan on muuten vilahtanut väärän kerän vyöte. Tässä kohtaa sitten hiipi hymy huulille: tossu oli varmaankin kokoa 48! Kunnon kalossi, eikä tätä tosiaan ollut tarkoitus huovuttaa :) En ymmärrä mitä olin törppöillyt, sillä olin noudattanut ohjeita todella tarkkaan. Ei muuta kuin purkuun koko kyhäelmä ja eikun alusta. Virkkasin kireämmin ja tein pari silmukkaa pienempänä koko tossun. Takasauman ompelun jälkeen väkästin tossun suuhun kerroksen pylväitä ja vielä ekstrana kierros piilosilmukoita (oho, olin luova, sitä ei ollut ohjeessa!). Onneksi töppönen valmistui todella nopeaan ja oli samana iltana jo valmis. Takasauman ompelulangasta virkkasin nopeasti koristekukan tossun päälle. Löysin siihen hätään ainoastaan koukun nro 5, joten hieman hulvaton kukkanen tuli hulvattoman töppösen koristeeksi. Seuraavana iltana valmistui sitten toinen varpaanlämmitin.



Siinä ne nyt sitten möllöttävät valmiina. Kaksi vasemman jalan tossua, mutta eivät kai muuten ilmentäisikään minun krhm.. ..uniikkia käsialaani. Ohje oli selkeä ja nämä olivat paksun langan ansiosta nopeat valmistaa, joten suosittelen aloittelijoitakin kokeilemaan rohkeasti. Nämä töppöset ovat jo paketissa ja menevät huomenna tuliaislahjaksi ystävälle.



Mukavaa viikonloppua!

-Hanna-

Trtlo sanoi Pikku Myy!

Ajatus käsitöiden ja muiden värkkäysten tallentamisesta blogin muodossa on muhinut mielessäni jo pitkään. Olen käsitöiden suhteen tuuritekijä: välillä ranteet ja sormet ovat kovilla, kun olen innostunut jostain uudesta näprättävästä. Joskus taas kuluu kuukausia, etten tee mitään. Innostuspiikit on tullut koettua mm. neulomisesta, huovuttamisesta, korujen teosta ja ompelusta. Virkkausinto tuntuu silti aina uskollisesti palaavan takaisin uudelleen ja uudelleen.

Käsitöissä yksi harmillisimpia asioita on se, että hyvät ohjeet tulevat ja menevät. Yhtenä tämän blogin tarkoituksena on varastoida hyvät ohjeet tulevia kokeiluja ja ”tuotekehittelyä” varten. Lisäksi onnistuneet(?) työt päätyvät yleensä lahjoiksi ystäville ja tuttavilla, joten on mukava koota kokoelmaa siitä, mitä kaikkea aikaan saakaan. Mukavaa tietysti on, jos joku saa blogistani ideoita ja vinkkejä omiin näperryksiinsä.

Käsitöissä olen mielestäni vieläkin aivan noviisi. Olihan se koulukässä älyttömän mukavaa, mutta kuten jo silloin, kaipaan edelleen tarkkoja ohjeita ja hyviä ideoita. Luovuus ei kuki tässä päässä, ja yleensä noudatan ohjeita loppuun asti. Joskus todetakseni, että ei tullut hyvä näin. Sitten vain puretaan ja tehdään uudestaan kokeillen pieniä muutoksia. Joskus se auttaa ja joskus ei. Ja aina voi soittaa Äitimuorilta neuvoja :)


-Hanna-