keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Huivihommia

Sain joululomalla anopilta vajaat kaksi kerää valkoista Novitan Rose-mohairlankaa, ja ajattelin kokeilla tehdä niistä huivin. Mohairlangasta en olekaan ennen tehnyt mitään. Selailin hetken ohjeita, ja päätin laittaa tulille Dropsin sivuilta löytyneen hartiahuivin. Huivi koostuu helpoista kukkaneliöistä, joita valmistui melkoisen nopeasti, kun mallin oppi ulkoa. Virkkasin koukulla nro 4,5, ja lankaa riitti viiteentoista kokonaiseen ja kuuteen puolikkaaseen ruutuun. Palat yhdistin kiinteillä silmukoilla virkkaamalla. Saumoista ei oikein nättejä tullut, mutta jälleen iski se viime metrien "pakkosaadavalmiiks-ihansama-enjaksapurkaa-seonnytommone". Eli tommone:




Kuvat on otettu ilta-auringossa tuulisella terassilla, ja oli hieman haasteellista saada kuvia, kun tuuli tarttui koko ajan huiviin. Ohjeessa muuten ei ollut hapsuja, mutta koska lankaa jäi juuri tuon verran, niin tein sellaiset.



Ajattelin palauttaa langat hieman muokatussa muodossa takaisin anopille, joka toivottavasti keksii huiville käyttöä tai käyttäjän. Huivi on jo postissa matkalla kohti Savommuata, enkä tullut mitanneeksi sen lopullista kokoa. Yksi ruutu oli kulmasta kulmaan kuitenkin parikymmentä senttiä, joten korkeus on kutakuinkin 60 cm ja pitkä reuna noin 120 cm + hapsut. Toiminee siis joko hartiahuivina tai talvisena kaulahuivina. Ja oli kyllä kiva ja helppo ohje!

Monen muun virkkaajan tavoin tilasin (okei, Ukkeli tilasi mulle) eBaystä koukkupaketin. Posti toi muutamalla eurolla melekosen monta uutta katkottavaa :)


Aurinkoista kevään jatkoa!

-Hanna-

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hitaasti, mutta... hitaasti.

Aikamoinen paussi on ollut plokkaamisessa, mutta se johtuu siitä, että aikamoinen paussi on ollut virkkaamisessakin. Kyynärpää sanoi sopimuksensa irti tuossa jokin aika sitten ja täytyi hiukan sitä lepuutella. Nyt taas pikkuhiljaa on saanut tarttua koukkuun. Siinähän kävikin sitten näin:


Kuutosen koukuilla on ilmeisesti jotain mua vastaan. Okei, ehkä virkkuutekniikassakin on parantamisen varaa...

Poikkesin muutama viikko sitten hypistelemässä kaikkia ihania lankoja Toikassa. Siellä valikoimaa piisaa! Kotiin sitten palasin kunnon säkill.. öh, vaatimattoman ostoskassin kanssa:


Toikasta tarttui mukaan tavallista trikookudetta, joista oli tarkoitus kokeilla maton virkkaamista. Aiemminhan olen virkannut maton ontelokuteesta. Ekaksi pyöreäksi matoksi ajattelin kokeilla Kauhavan Kangasaitan ohjeella Asterimattoa. Kude oli melko ohutta, joten virkkasin kuutosen koukulla. Tämmöisen sain aikaan:


Halkaisija on hiukan vajaa 120 cm. Ohje oli helppo, mutta koska loppua kohden kude alkoi uhkaavasti loppua kesken, sävelsin viimeiset kerrokset päästäni. Purin loppuvaiheessa mattoa monia kertoja, mutta lopulta iski kyllästyminen ja räpelsin jotakin, koska halusin tämän vain valmiiksi. Tämä kun on pyörinyt pitkin sohvia jo monta viikkoa. Niinhän siinä kävi, että ei olisi kannattanut. Reunoista tuli lörpyt löllöttimet, eivätkä ne meinaa suoristua millään. Höyryttelin niitä tuossa, ja reunat oikenivat kyllä jo aika paljon. Silti vielä tämä reuhka on aikamoinen turvallisuusriski lattialle levitettynä, reunoihin kompastuu varmasti. Täytyy vielä höyrytellä lisää. Mietin myös, että tätä voisi koittaa pingottaa isolla vanerilevyllä ja nauloilla. Enää puuttuu iso vanerilevy. Ja naulat.



Mattohommelit saa nyt jäädä vähäksi aikaa, koska uusia projekteja pukkaa ovista ja ikkunoista :)

-Hanna-