sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Pääkallohuivi

Onpas tylsä otsikko. No mutta, sehän se on aiheena. Joulupukin matkaan lähti pitkään vireillä ollut sellainen, eli pääkallohuivi. Jossain syksyisissä ajatuksissa niitä pyöri mielessä useampikin, monessa koossa ja värissä. Joulun jolkotellessa vastaan valmistui tasan yksi ja ainoa huivi. Ohje on Silmukoita-blogista. Kiitos sinne selkeästä ohjeesta!

Langat ostin jo aikapäiviä sitten, ja jostain syystä ostoskoriin eksyi Novita Miamia. Ihan liian paksua lankaa siihen nähden, miten kevyen ja ilmavan huivin olin ajatellut tehdä.


No en sitten kuitenkaan jaksanut purkuhommiin, ja vielä olisi pitänyt keksiä jotain uutta puuhaa Miami-kerille. Joten tuommoinen siitä sitten tuli:


Koska jouluhommat painoivat päälle, ratkaisin asian tekemällä valmiiksi edes tämän yhden, pienempänä kuin alunperin suunnittelin, ja lahjomalla sillä 6-vuotiasta tonttutyttöä. En tullut mitanneeksi valmiin huivin kokoa, mutta tämä sopii kokonsa puolesta varmaankin sekä kaula- että hartiahuiviksi. Aikuiselle passaisi kaulahuiviksikin. Yhden kallon tein pinkillä värillä, jotta kuvio hahmottuu vähän pöljemmällekin, ja onhan se kiva, kun on vähän väriä. Mietin tovin, että olisin laittanut pinkkejä ja mustia hapsuja huivin reunoihin, mutta ne lieneisivät aina ikävästi vetskarin välissä pienellä tytöllä.


Tästä tuli hieman kivempi kuin kiireellä napatut kuvat antavat ymmärtää. Ainakin mun mielestä. Vähän suorempaan huivin olisi voinut asetella sängynpeitolle kuvia varten...


Siinähän se onkin väreihin sopivassa virkatussa korissa valmiina paketoitavaksi! 6-vuotiaan arvostusta käsityötä kohtaan hieman aliarvioiden pakkasin mukaan vielä jättitikkarin, jotta olisi jotain mistä oikeasti tykätä. Joulupukin vierailun jälkeen sain kuitenkin kuulla, että pääkallohuivi oli ollut (nyt pitää hieman luntata, hetki...) paras lahja Monster High -vaatteiden kanssa!

Lisää joululahjoja esittelyssä ensi kerralla!

-Hanna-

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Yhden illan juttuja

Tai kahden... Tai kolmen... Mutta hei! Kolme yötä jouluun on! Joten tässähän ehtii vielä vaikka mitä :)

Tämä postaus on Facebookin Käsityöblogit-ryhmän joulukalenterin 21. luukussa. Tänään luukun takaa löytyy myös toinen käsityöaiheinen blogi, eli joulun aikaa petäjäkankaalla. Eilen luukusta humpsahti blogit Ilosofiaa (arvonnan kera!) ja Helmi kokeilee. Kiitos mukaanpääsystä!

Tänään ajatuksenani on tarjoilla pari nopeaa virkkausvinkkiä, jotka ainakin ajan puolesta ehtii hyvin vielä tehdä pukinkonttiin. Jossakin näistä on kulunut ilta, jossain kaksi ja jossain kolme.



Virkattu kori on aina näpsäkkä. Sopii lahjaksi tällaisenaan tai koriin voi laittaa vaikka kaffepaketin, pipareita tai kynttilöitä. No siis hei tietty lankoja!



Tämä kori on tehty poikkeuksellisesti kaksinkertaisesta paksuhkosta villalangasta. Pohjaan käytin jämäkerän ontelokudetta. Virkkasin sisään pyöreää pyykkinarua, mutta korista tuli silti aika lötkö. Niin ja jos ensimmäisen kuvan kohdalla jonkun silmä valehtelee takareunan lopetuskohdan näkyvän kauhean rumasti, niin näkee väärin...

Bambu- tai puuvillalangasta tehdyt keittiöliinat ovat olleet viime aikojen hitti, ja miksipä ei olisi. Nämä on hyvä viskata pyykkikoneeseen tarvittaessa. Tein minäkin joulupakettiin pari:



Kylkeen laitoin saajalle tiedot mistä on kyse:




Sitten vielä kolmas vinkki, nimittäin tohvelit. Nämä kun tekee tarpeeksi paksusta langasta, niin valmistuu nopeasti:



Jos joku miettii lukeeko mallin sukissa "Juankoski here I come", niin lukee.



Koristeeksi tähdet, ihan joulun kunniaksi.

Nämä kaikki lähtevät jouluisiin paketteihin ympäri Suomea. Muihin pukkijuttuihin palataan sitten joulun jälkeen. Nyt toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

-Hanna-



lauantai 13. joulukuuta 2014

Vihdoin jotain valmista

Nimittäin huivi! Tätä on tehty kaaaaauuuuuaaaaaan. Näitä palasia on kuvattu joskus syyskuussa:


Heti kolme kuukautta myöhemmin tuli tällainen valmiiksi:


Nokkelimmat pokkelimmat varmaankin jo huomasivat, että samanlainen huivi on esitelty jo aiemmin täällä plokissa. Kyllä vaan! Tein jo aiemmin tämän saman huivin samasta langasta. Tällä kertaa yhdistin palat hiukan erilailla ja hapsutkin on eri tavalla solmittu. Ohjehan on siis Dropsin sivulta. Lankana on Novitan Rose mohair-lanka ja koukku kokoa 4,5.

Kyllä on toisinaan puuduttavaa virkata jotakin, jonka on jo tehnyt aiemmin. Mutta ikuisuusprojekti valmistui, ja Kusti pääsee polkemaan oikein Kouvolaan saakka!



Joitain pieniä tonttujuttuja on myös valmistunut, mutta niihin täytyy palata sitten vähän myöhemmin... :)

-Hanna-

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Arvonnan voittaja, onneksi olkoon!

Synttäriarvonnan osallistumisaika päättyi eilen, ja tänään suoritettiin juhlallinen arvontatilaisuus. Synttäriarpajaisiin osallistuneita on paljon, suuri kiitos kaikille kommenteista ja onnitteluista! Aamusella kirjoittelin omat arpalaput kaikille osallistuneille:


Onnettareksi tähän tärkeään tilaisuuteen pääsi Ukkelini:




Ukkeli nosti korista yhden arpalipukkeen, jossa komeili seuraava nimi:


Onneksi olkoon Pirena! Olet synttäriarvonnan voittaja, ja täältä suunnalta lähetetään pian sähköpostiisi tiedustelu, mihin osoitteeseen palkintopaketin voi toimittaa :)

Synttärihuumassa keskeneräisten töiden kasa on kasvanut jälleen ihan omiin sfääreihinsä. Tässä pikaisesti kerätyt tämänhetkistet UFOt (unfinished objects eli käsityöt, joista suap nähä tullooko mittään vuan ee toena hötkyillä):


Siinä on vauvanpeittoa, vilttiä, patalappua, pääkallohuivia, tossua, kolmiohuivia, tyynynpäällistä... Ei keskustella niistä parista virkatusta pehmolelusta tai palapeitosta tai muista, jotka keskeneräisinä majailevat kaapissa. UFO-kasaan ei ole tulossa tällä hetkellä pienennystä, sillä vanha taistelutoverini golf-kyynärpää (tenniskyynärpään veli) on nostanut ilkeää päätään. Virkkuukoukut ja kutimet on pannassa. Sen sijaan nautin nyt näiden kavereiden seurasta:


Näillä eväillä uutta viikkoa kohti!

-Hanna-

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ottelu ompelukoneen kanssa

Jostain tällaisesta asetelmasta se aamupäivällä lähti liikkeelle:


Muutaman kuukauden pituinen tuijotuskilpailu ompelukonetta vastaan päättyi lähiotteluun. Minä voitin. Hah!


Kaapissa on majaillut viikkotolkulla kankaat Virallisen Virkkausassistenttini uutta petiä varten. Äitimuorilta lainattu Toyota taas on nököttänyt makuuhuoneen nurkassa. Petiä varten löysin Eurokankaasta palan makoisaa luukuvioista puuvillakangasta. Koska pala ei olisi riittänyt koko petiin, ostin sen kaveriksi jotakin tuollaista tummanruskeaa vakosametin tapaista kangasta, alelaarista sekin.

Petin toteutin ompelemalla ikään kuin ison tyynyliinan, jonne sisälle laitoin peiton. Näin peti on sitten helposti pestävissä pesukoneessa. Peiton taittelin kahteen kertaan ja ompelin sen nurkista hieman kiinni, jotta se ei olisi jatkuvasti pussin sisällä mytyllä. Virallinen Virkkausassistenttini kun joskus saattaa petiään hieman möyhiä... Koska aivoistani puuttuu monien muiden osien lisäksi avaruudellisen hahmotuksen tumake, piti viereen hakea kaapista tyynyliina ja tutkailla siitä, missä järjestyksessä ja miten saumat kannatti ommella. Ja tuommonen siitä sitten tuli:


Kokoa pedillä on suurinpiirtein 100 x 75 senttiä.


Totutusti peti on vähän sinnepäin tehty, saumat on hieman mutkikkaat ja sitä rataa. Peti meni kuitenkin tiukasta laaduntarkastuksesta heittämällä läpi:


Ja samantien petiin piti kiehnätä omat hajut:


Approved!

Ja jottei totuus unohtuisi, niin vielä vähän jotain virkattuakin. Päällystin nimittäin jokin aika sitten lasipurkin virkkamalla ja sain uuden virkkuukoukkupurkin. Samaa lankaa oli vielä hieman jäljellä ja kaapista löytyi pari purkkia, joten lisäksi mulla on nyt nappipurkki ja puikkopurkki:


-Hanna-

P.S. Kävin siellä Suomen Kädentaidot -messuilla minäkin. Kauhee ruuhka. Ihania juttuja. Töniviä mummoja. Valtavasti ideoita ja inspiraatiota. Ensi vuonna uudestaan!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Hurraa, synttäriarvonta!

Onnea minulle ja minun plokille! Ensimmäisestä postauksesta on vierähtänyt jo vuosi. VUOSI. Kylläpä aika kuluu nopeasti!

1-vuotisjuhlia ajattelin juhlistaa perinteisellä tavalla eli arvonnalla! Ja mitä kässäplokistin arvontapalkintoon oikein kuuluukaan... No tietty kässähommeleita! Sekä valoa ja turvaa vuoden pimeimpään aikaan. Palkintopaketista löytyy
  • Novitan Minikerät -lankapaketti
  • kerä Marks & Kattensin Fame-lankaa herkkukirjovärissä (75 % superwash-villa, 25 % polyamidi)
  • edellisen kerän koukutteluun sopiva Novita virkkuukoukku (koko 3,0 mm)
  • Marimekon Unikko-heijastin
  • Oranssi pöytäkynttilä


Arvontaan osallistut seuraavasti:
-yhdellä arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta
-kahdella arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta ja olet lukijani
-kolmella arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta, olet lukijani ja linkkaat omassa blogissasi tämän arvonnan.

Kirjoitathan kommenttiin kuinka monella arvalla olet mukana. Laita mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jos se ei profiilin kautta käy muutoin selväksi.

Osallistumisaikaa lauantaihin 22.11. saakka. Onnea arvontaan!

Kiitos kaikille lukijoille! Toivottavasti pysytte matkassa mukana jatkossakin :)

-Hanna-

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Häikäisevä Ukkelini

Voihan ryytymä! Elellään vuoden pimeintä aikaa, kun on marraskuu ja odotellaan lunta. Pimeyden karkottamiseksi nappasin kainalooni pari kerää Red Heart Reflective -heijastinlankaa ja päätin kyhätä omalle Ukkelilleni pipon. Ukkelilla on kummallinen tapa hukata ja/tai hajottaa pipoja, hanskoja ja sen semmoista, joten niitä ei ole ikinä liikaa. Pipo piti tehdä joulupukin konttiin, mutta eihän täällä mitkään tonttuhommelit pysy salassa. Varsinkaan, kun ei ole haisua pipon kokoluokasta, joten parempi oli käydä pipon edetessä mittailemassa sitä Ukkelin päähän.


Siitä sitä alkoi pipoa pukata koukulla nro 5,5. Mitään ohjetta ei ollut, enkä muutenkaan tämmöisissä jaksa laskeskella silmukoiden lisäämisiä tasavälein. Joten lisäilin silmukoita kutakuinkin silloin, kun muistin. Ihan piponnäköinen tekele siitä silti tuli. Lankaa kului hieman toista kerää, joten loppulankaa ajattelin käyttää lapasiin. Koska lanka ei olisi riittänyt kahteen lapaseen, tein ne pääosin kaapista löytyneestä Crelando-langasta, jossa on mukana villaa ja alpakkaa. Tiijä sitten mitä näille tapahtuu käytössä...


Ristin nämä myös maailman rumimmiksi lapasiksi. Ohjetta en jaksanut taaskaan katsella, vaan tein lapaset vähän onniarviolta vanhan muistikuvan perusteella. Ensimmäisen lapasen jälkeen en enää muistanut, miten olin ensimmäisen lapasen peukalon tehnyt, mutta ei se mitään... Peukut tuli molempiin. Ja näin häikäisevä Ukkeli täältä nyt sitten löytyy:


Nyt on Ukkelilla jälleen uutta hukattavaa.

Kävin muuten kirjaostoksilla! Tarkoitus ei ollut, mutta kun pino mielenkiintoisia virkkauskirjoja lähestulkoon käveli vastaan, niin ei auttanut kuin ottaa yksi mukaan:


Kyseessä on siis Jan Eatonin kirja Virkkaajan vinkit. Saman kirjoittajan 200 virkattua ruutua on ollut jo pitempään hyllyssä, ja tämä on kyllä vähintään yhtä hyvä. Tämä olisi ollut aivan ehdoton silloin, kun aloittelin tätä virkkailua, mutta hyvin tarpeellinen tämä on kyllä vieläkin. Parasta on, että kirjasta löytyy virkkaushommeleiden lisäksi perustietoa mm. väriopista, huovuttamisesta ja lankojen värjäämisestä. Nam!

Tällaista tällä erää. Vielä olisi pari viikkoa aikaa Suomen Kädentaidot -messuihin Tampereella. Niitä odotellessa! Ostoskassit on pakattu ja messukunnon herkistely alkaa pikkuhiljaa.

-Hanna-

P.S. Oho, ploki täyttää näillä näppäimillä yhden vuoden! Ei vastaanottoa, olen matkoilla. Mutta hei, ensi postauksessa juhlitaan arvonnan merkeissä!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Peitto piänelle ihmiselle

Keskeneräisiä käsitöitä on taas kori pullollaan. Mutta kun mikään niistä ei nappaa, pitää aloittaa vielä ainakin yksi uusi. Kaapissa pyöri yksi kerä Novitan Onni-lankaa tyttömäisissä väreissä. En oikein tiedä mitä siitä oli aikomus tehdä, mutta tarjouksesta ostin kaksi kerää sitä lisää, koska mikäänhän ei ole tylsempää kuin langan loppuminen kesken. No, kotona huomasin, että olin sitten ostanut ihan eri väriä. Yksinäisestä kerästä ajattelin hetken mielijohteesta tehdä vauvanpeiton.



Päätin kokeilla siksak-mummoa eli isoäidinneliöstä tuttua kuviota, josta neliön sijaan virkataankin siksakia edestakaisin. Perusidean kuvioon opiskelin tästä ohjeesta. Ei kulunut kauaa, kun peitto oli valmis. On ihan huippua virkata tämmöisiä, missä ei tarvitse laskeskella silmukoita. Kun Onni-kerä loppui, peitto oli mun mielestä himpun verran liian pieni, joten jatkoin muutaman rivin kaapista löytyneellä luonnonvalkoisella Red Heart Baby -langalla.

Valmis peitto oli muutoin ihan kiva, mutta ei reikäisyydessään kovin lämmin. Siksipä ajattelin ommella siihen fleece-vuorin. Mitä tehdä, kun on sunnuntai, eikä auki olevaa kangaskauppaa ole ihan hollilla? Mennään oman kylän halpiskauppaan ja napsastaan alekorista fleece-vilttikerä kainaloon. Seuraavaksi otetaan käteen sakset. Se tyyppi, joka on keksinyt näin nätisti leikkautuvan ja purkautumattoman kankaan, ansaitsisi vähintään Nobel-palkinnon.


Ajatus oli ensin olla urhea ja kaivaa se Äitimuorin ompelukone vihdoin esille. Mutta onnistuin taaskin välttämään moisen toimenpiteen, kun keksin ommella vuorin käsin peittoon kiinni. Hah, in your face ompelukone! Otin neulan kouraan ja aloin pistellä. Google osasi myöhemmin kertoa, että käytin hommassa pykäpistoja. 





Eihän tuo reuna nyt ihan hirveän hyvin lähempää tarkastelua kestä, mutta asia on helposti ratkaistu siten, että tarkastelee vähän kauempaa:



Kokoa peitolle tuli noin 55 x 67 senttiä. Koska sille ei ole vielä tarkempaa osoitetta, eikä nurkista löydy vauvaa mannikiinaamaan (on se suomea!) peiton käyttöä, niin Virallinen Virkkausassistenttini lainasi parasta kamuaan esittämään puolimetristä pötköä nukkumassa peiton alla:



Simmosta!

-Hanna-

perjantai 17. lokakuuta 2014

Tuijotuskilpailu ompelukoneen kanssa

Lainasin Äitimuorilta ompelukonetta jo pian pari kuukautta sitten. Kone jökötti olohuoneen lattialla ja iltaisin tuijoteltiin toisiamme. En edes muista, milloin olen viimeksi ommellut. Voisin lyödä muutaman lantin vetoa, että en saa minkäänlaista ommelta aikaiseksi, tai ainakin hajotan jotain. Hermoni, jos en muuta. Tönäisin koneen vierashuoneen nurkkaan, josta se ei huutele joka päivä. Vieläkään en ole koskenut koko koneeseen, mutta kangaskaupasta lähti mukaan tällaista:


Virallinen Virkkausassistenttini kaipaa uutta petiä. Koska ompelutaidoissakaan ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu, niin kankaana on joustamaton puuvillakangas ja tarkoituksena ommella yksinkertainen neliönmallinen pussi. Saa nähdä, mitä siitä joskus tulee. Jos mitään. Ensi viikolla on pari päivää lomaa, josko ompelukone pääsisi silloin suojahupustaan... Kuvaan oli pakko laittaa mukaan muutama lankakerä, ihan vain kotoisuutta tuomaan :)

Koska ompeluhuristelut siintää vielä pelkästään haaveissa, olen räpeltänyt lankakerien kanssa yhtä ja toista. Kummasti on taas noita keskeneräisiä töitä kerääntyt korien pohjille (kyllä, monikossa).

Kaverille tein muutaman tiskiliinan Blend Bamboo -langasta:



Ruskean liinaan löytyi idea jostain netin syövereistä ja vihreän liinan ohje on Patalappuja à la carte -kirjasta. Kaksivärinen onkin mun elämäni eka mummoruutu!

Lankamaailman alekorista nappasin kaksi kerää Rico Designin Creative Can Can Disco -lankaa. Jonkinlaista bling bling -huivilankaa se niinkö on. Mutta kas, mulle se oli selvästi korilankaa. Pelkästä langasta ei olisi saanut pystyssä pysyvää koria millään, joten virkkasin korin laitojen sisään pyykkinarua.


Tähän upposi tasan kaksi kerää. Kylkeen vielä rusetti ja nappi.


Täytyisi kai opetella kuvaamaan vähän parempia kuvia...



Kylläpä se osaakin näyttää viutilolta. Luonnossahan kori on täydellistä symmetriaa huokuva luomus! Hahah. Kohta alkaa kaapit olla koreja väärällään, mutta onneksi tulee joulu, jos vaikka pukki pöllisi niistä muutaman.

-Hanna-

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Pikku pipertelyjä

On ollut vähän sellainen olo, että tallessa on miljoona ohjetta ja lankojakin kaappi väärällään, mutta mikään työ ei ole houkutellut yli muiden. Ehkä ison viltin ja siihen perään työlistalla olleiden säärystimien jälkeen on iskenyt kuuluisa käsityökrapula. Ei oikein tiedä mitä tekisi, mutta jotain on kuitenkin saatava tehdä. Olen sitten virkkaillut kaikenlaista pientä kivaa. Ensimmäisenä otin käsittelyyn kaapissa pyörineen lasipurkin ja jämälankalaatikosta nyttysen Kirjo-Pirkka -neulolankaa. Tämmöinen koukkupurkki siitä tuli:



Toimii hyvin myös tuikkupurkkina (kuvaus sen sijaan tökkii):



Ostin joku aika sitten Äitimuorille kirjan Patalappuja à la Carte, jossa on melekosen mukavia ohjeita erilaisten patalappujen tekoon. Kirja ei ehtinyt kauaa Äitimuorin luona olla, kun se muutti meille lainaan. Tämmöinen tuli jämälangoista väkästettyä:


Patalaput on huippuja siinä mielessä, että näihin uppoaa hyvin lankakerien loppuja ja valmista tulee nopeasti. Ehkä pukinkonttiin eksyy jotain tämäntyyppistä, saa nähdä...

Lankakaupan alelaarista nappasin kerän Hjertegarnin Primevera Cotton -puuvillalankaa ja siitä virkkasin tiskiliinan. Ohjeen nappasin tuosta samaisesta patalappukirjasta. Harmillisesti langan nätti petrooliväri ei oikein hyvin toistu kuvissa:


Tässä kuvassa näkyy liinan malli, vaikka väri onkin ihan pyllyllään:


Hyvin toimii:


Nyt lyökin sitten ihan tyhjää, mihin hommaan seuraavaksi tarttuisi. Jotenkin tuntuu, että se selviää kyllä hyvinkin pian... :)

-Hanna-

tiistai 16. syyskuuta 2014

Pipa & sääryleet

Tualta Etelä-Savon sytämestä kantautui vieno toive säärystimistä. Ajatuksena oli (tietenkin!) virkata sellaiset, mutta pikaisella etsinnällä en löytänyt mieleistä ohjetta. Niinpä päätin harjoittaa anarkiaa ja kutoa ne! Siis neuloa. Eli kutoa. Ja koska taitoni sen suhteen on edelleen hyvin rajalliset, mallina oli huikean jännittävä 2 oikein - 2 nurin -joustinneule.



Kaupasta nappasin mukaan aevan ihanoo Novitan Hile-lankaa. Koska viisi lyhyttä puikkoa on hirveän paljon monimutkaisempi kokonaisuus hallita kuin yksi työkalu, nappasin mukaan myös pyöröpuikot. Vyötteessä oli puikkokooksi merkitty 7. Ostin kokoa 8. En oikein tiedä miksi.

Tämmöiset sitten putosi puikoilta:



Vähän vähemmänkin silmukoita olisi riittänyt, näistä tuli aika lörpöttimet. Reunoihin virkkasin valkoiset kukat ja niiden keskellä ompelin osuvanväriset napit.

Koska lankaa jäi, ajattelin hetken mielijohteesta kokeilla pipon kutomista samalla tavalla. Eipä ole aiemmin tullut pipoa neulottua. Aloitin reunasta samaa joustinneuletta, vähän suuremmalla silmukkamäärällä tietenkin. Olin varma, ettei lanka riitä, mutta kokeilin silti. Ja riitti se sitten kuitenkin:




Pipon kylkeen virkkasin myös valkoisen kukan, tällä kertaa kaksikerroksisen, ja keskustaan ompelin samanlaisen napin kuin säärystimiin.


Tämmöinen paketti lähtee Ukkelin siskolle. Tervemenoa! :)

-Hanna-