Kumitädin kolmiohuvi

Teinpä pikapikaa kolmiohuivin synttärinimpparilahjaksi kummitädilleni eli tutummin Kumitädille. Hitaana hämäläisenä keksin ajatuksen hieman turhan myöhään, joten viime päivinä tuli veivattua koukkua oikein olan takaa. Ohjetta lähdin etsiskelemään Dropsin sivuilta, ja löytyihän sieltä mieleinen malli, nimittäin Evening Breath, virkattu viuhkakuvioinen kolmiohuivi. Tämmöistä sain aikaiseksi:

Lankana oli Novitan Huurre ja koukkuna 4. Mallin oppi nopeasti ulkoa ja sen jälkeen virkkaus sujui lähes itsestään. Valmiin huivin kokoa en tullut mitanneeksi, mutta pitkä sivu taisi lähennellä kahta metriä ja korkeuttakin oli pingotettuna metrin verran.

Huivi lähti tosiaan Kumitädille, joka onkin itse varsinainen käsityöhai. Tottuneeseen silmään ne tekemäni muutamat virheet loistaa varmaan heti, mutta haitanneeko tuo!

Kumitäti ilmoitti heti tykkäävänsä erityisesti itse tehdyistä jutuista, joten se jos mikä ilahduttaa aina, kun omia tekeleitään jollekin väkertää ja antaa. Itsekin olen saanut Kumitädiltä monenlaisia itse tehtyjä juttuja essusta korvalappupipoon. Kumitäti tietää muutenkin, mistä meikäläinen tykkää. Tässä esimerkiksi kesällä saamani nimpparikortti:

Kumitädin kolmiohuivi oli meikäläisen tavanomaiseen kässäilyvauhtiin verrattuna oikea pikatyö. Ja mukavahan tätä oli tehdä! Seuraavaksi taidan palata vauvapeiton kimppuun.

-Hanna-