sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Peitto piänelle ihmiselle

Keskeneräisiä käsitöitä on taas kori pullollaan. Mutta kun mikään niistä ei nappaa, pitää aloittaa vielä ainakin yksi uusi. Kaapissa pyöri yksi kerä Novitan Onni-lankaa tyttömäisissä väreissä. En oikein tiedä mitä siitä oli aikomus tehdä, mutta tarjouksesta ostin kaksi kerää sitä lisää, koska mikäänhän ei ole tylsempää kuin langan loppuminen kesken. No, kotona huomasin, että olin sitten ostanut ihan eri väriä. Yksinäisestä kerästä ajattelin hetken mielijohteesta tehdä vauvanpeiton.



Päätin kokeilla siksak-mummoa eli isoäidinneliöstä tuttua kuviota, josta neliön sijaan virkataankin siksakia edestakaisin. Perusidean kuvioon opiskelin tästä ohjeesta. Ei kulunut kauaa, kun peitto oli valmis. On ihan huippua virkata tämmöisiä, missä ei tarvitse laskeskella silmukoita. Kun Onni-kerä loppui, peitto oli mun mielestä himpun verran liian pieni, joten jatkoin muutaman rivin kaapista löytyneellä luonnonvalkoisella Red Heart Baby -langalla.

Valmis peitto oli muutoin ihan kiva, mutta ei reikäisyydessään kovin lämmin. Siksipä ajattelin ommella siihen fleece-vuorin. Mitä tehdä, kun on sunnuntai, eikä auki olevaa kangaskauppaa ole ihan hollilla? Mennään oman kylän halpiskauppaan ja napsastaan alekorista fleece-vilttikerä kainaloon. Seuraavaksi otetaan käteen sakset. Se tyyppi, joka on keksinyt näin nätisti leikkautuvan ja purkautumattoman kankaan, ansaitsisi vähintään Nobel-palkinnon.


Ajatus oli ensin olla urhea ja kaivaa se Äitimuorin ompelukone vihdoin esille. Mutta onnistuin taaskin välttämään moisen toimenpiteen, kun keksin ommella vuorin käsin peittoon kiinni. Hah, in your face ompelukone! Otin neulan kouraan ja aloin pistellä. Google osasi myöhemmin kertoa, että käytin hommassa pykäpistoja. 





Eihän tuo reuna nyt ihan hirveän hyvin lähempää tarkastelua kestä, mutta asia on helposti ratkaistu siten, että tarkastelee vähän kauempaa:



Kokoa peitolle tuli noin 55 x 67 senttiä. Koska sille ei ole vielä tarkempaa osoitetta, eikä nurkista löydy vauvaa mannikiinaamaan (on se suomea!) peiton käyttöä, niin Virallinen Virkkausassistenttini lainasi parasta kamuaan esittämään puolimetristä pötköä nukkumassa peiton alla:



Simmosta!

-Hanna-

perjantai 17. lokakuuta 2014

Tuijotuskilpailu ompelukoneen kanssa

Lainasin Äitimuorilta ompelukonetta jo pian pari kuukautta sitten. Kone jökötti olohuoneen lattialla ja iltaisin tuijoteltiin toisiamme. En edes muista, milloin olen viimeksi ommellut. Voisin lyödä muutaman lantin vetoa, että en saa minkäänlaista ommelta aikaiseksi, tai ainakin hajotan jotain. Hermoni, jos en muuta. Tönäisin koneen vierashuoneen nurkkaan, josta se ei huutele joka päivä. Vieläkään en ole koskenut koko koneeseen, mutta kangaskaupasta lähti mukaan tällaista:


Virallinen Virkkausassistenttini kaipaa uutta petiä. Koska ompelutaidoissakaan ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu, niin kankaana on joustamaton puuvillakangas ja tarkoituksena ommella yksinkertainen neliönmallinen pussi. Saa nähdä, mitä siitä joskus tulee. Jos mitään. Ensi viikolla on pari päivää lomaa, josko ompelukone pääsisi silloin suojahupustaan... Kuvaan oli pakko laittaa mukaan muutama lankakerä, ihan vain kotoisuutta tuomaan :)

Koska ompeluhuristelut siintää vielä pelkästään haaveissa, olen räpeltänyt lankakerien kanssa yhtä ja toista. Kummasti on taas noita keskeneräisiä töitä kerääntyt korien pohjille (kyllä, monikossa).

Kaverille tein muutaman tiskiliinan Blend Bamboo -langasta:



Ruskean liinaan löytyi idea jostain netin syövereistä ja vihreän liinan ohje on Patalappuja à la carte -kirjasta. Kaksivärinen onkin mun elämäni eka mummoruutu!

Lankamaailman alekorista nappasin kaksi kerää Rico Designin Creative Can Can Disco -lankaa. Jonkinlaista bling bling -huivilankaa se niinkö on. Mutta kas, mulle se oli selvästi korilankaa. Pelkästä langasta ei olisi saanut pystyssä pysyvää koria millään, joten virkkasin korin laitojen sisään pyykkinarua.


Tähän upposi tasan kaksi kerää. Kylkeen vielä rusetti ja nappi.


Täytyisi kai opetella kuvaamaan vähän parempia kuvia...



Kylläpä se osaakin näyttää viutilolta. Luonnossahan kori on täydellistä symmetriaa huokuva luomus! Hahah. Kohta alkaa kaapit olla koreja väärällään, mutta onneksi tulee joulu, jos vaikka pukki pöllisi niistä muutaman.

-Hanna-