Kääpiön kädenlämmittimet

Pienelle pojalle toivottiin pitkävartisia lapasia. Ihan lyhytvartiset kun ei kuulemma pienen pojan käsissä pysy, sen verran heiluvainen tapaus on kyseessä. Onneksi ikääkin on vielä niin vähän, että lapasen peukalolla kyseinen pikku-ukko ei tee vielä mitään. Lapasen peukku kun kuuluu meikäläisellä sinne samalla osastolle kuin villasukan kantapää: parempi kun niiden kanssa ei joudu sohlaamaan. Joten pystyin jopa harkitsemaan tämän toiveen toteuttamista!

Kaapista löytyi aiemmasta projektista jäänyttä Novitan Ipana-lankaa, ja tällaista sain siitä aikaiseksi:

Värit on näköjään vain sinnepäin, mutta sellaista se usein marraskuussa on. Lapaset kudoin niillä puikoilla, jotka satuin löytämään, eli 3,5 millisillä. Idean varsiin nappasin junasukista, tosin kerrosten määrissä on eroja.

Toiveena nimenomaan oli pitkävartiset lapaset. Onkohan ne tarpeeksi pitkävartiset, jos ne ylettyy olkapäihin... :)

Pikkupaviaanin siskollekin olen luvannut tehdä lapaset, joskus yli vuosi sitten, mutta valmista ei ole tullut... Heheh, sellaista se täällä meillä on! Onneksi Äitimuori tuli hätiin ja tekaisi päivässä pinkit tumput!

Sisko ja sen veli :) Terkkuja vaan Suomen toiselle laidalle!

-Hanna-

Minä kans olin messuilla!

Nimittäin Tampereella Suomen Kädentaidot -messuilla. Ja huh huijakkaa! Kyllä siinä sai jonotella, odotella, väistellä ja venytellä. Nimittäin jalkoja, jotka oli puhki jo kahden hallin kiertämisen jälkeen. Tämä kaikki oli onneksi odotettua, joten hermo ei onnistunut juurikaan palamaan.

Tässä muutamia tunnelmapaloja näytteilleasettajista, jotka meikäläistä puhuttelivat. Oma suosikkini koko messuilla oli Made in Nummila:

En oikein tiedä, miten tällainen ihanuus on mennyt minulta ihan ohi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Aivan ihania huopikkaita, takkeja, lyhtyjä... Mihin kaikkeen villa taipuukaan!

Toinen messujen suosikkini oli Hiekkakakku. Ihania herkkukoruja, koristeita ja magneetteja!

Vaikka kuinka tekisi mieli haukata, niin ei kannata. Nämä taideteokset on tehty luonnonmukaisista materiaaleita, kuten kierrätyspaperista, savesta ja taikataikinasta.

Messuilla tuntui tänä vuonna olevan paljon keramiikkaa. Itse jumittauduin tänä vuonna Anubiksen ja Birgitan pajan pisteille. Keramiikkapaja Anubis sijaitsee Iittalan Lasimäellä, ja siellä onkin tullut vierailtua useaan otteeseen. Nämä hahmot ovat niin ilmeikkäitä:

Birgitan pajan keramiikkanappeja olen käyttänyt aiemminkin mm. tässä virkatussa korissa. Myös pipon olen koristellut napilla. Nytkin meinasin seota nappikuorman äärellä, ja tällä kertaa kotiin tuli seuraavanlaisia nappeja:

Oli ilo huomata, että lähes kaikki näytteilleasettajat suhtautuivat hyvin kuvaamiseen. Blogisti-kyltti rintapielessä kertoi heti, mitä varten heiluin kameran kanssa. Kuvatuille pisteille jätin myös käyntikorttini. Ainoastaan yksi näytteilleasettaja kielsi kuvaamisen. Nihkeää suhtautumista ja jopa ristiriitaista tietoa kuvaamisen suhteen oli muiden bloggaajien kirjoitusten perusteella ilmassa, ja se on todella harmi. Toki jokaisella on oikeus kieltää tuotteidensa kuvaamisen, mutta lähtökohtaisesti ilmainen mainos käsityöbloggaajan sivuilla lienee harkinnanarvoinen asia? Joka tapauksessa sekä bloggajien että näytteilleasettajien messutunnelmaa varmasti edesauttaisi, jos pisteillä olisi selkeät kyltit kertomassa, onko kuvaaminen suotavaa vai ei.

Kaiken kaikkiaan messuvierailu oli osaltani oikein onnistunut. Saa nähdä, millaisiin ratkaisuihin järjestäjät tulevaisuudessa päätyvät. Jos nimittäin messujen koko kasvaa samaa tahtia kuin tähän asti, kolme päivää ei yksinkertaisestä tälle ihmismäärälle riitä. Onko ratkaisuna messupäivien lisääminen? Messujen järjestäminen syksyllä ja keväällä? Lippujen hinnan korottaminen? Joku muu, mikä?

Oma saaliini päivän päätteeksi oli yllättävän maltillinen:

-Hanna-

Synttäriarvonnan voittaja!

Jipii, on tullut aika julistaa synttäriarvonnan voittaja! Onnettaren onnenluku kertoo, että voittaja on... tittididittittiii: Beate56!! Onneksi olkoon!

Muistin virkistämiseksi tässä vielä kuva siitä, minkälainen paketti voittajalle lähtee:

Paketista löytyy vähän kaikenlaista, on nappia, virkkuukoukku, kynttilöitä ja tietysti lankaa. Voittajalle laitan sähköpostia.

Mutta mitä ihmettä! Huomenna nokan saa kääntää kohti Tamperetta ja Kädentaitomessuja. Kävelykuntoa on herkistelty, säästöpossu rikottu ja kyynärpäätaktiikkaa hiottu. Kädentaitomessut, täältä tullaan! :)

-Hanna-

Retroa rääpäleelle

Joskus käsityöstään ei oikein tiedä, mitä siitä lopulta tulee. Pitkin matkaa mietityttää tykkääkö koko jutusta ollenkaan, purkaisiko vai tekisikö loppuun, ja jos tekee niin mitähän lie saa aikaiseksi... Tämä seuraava on ehkä paras esimerkki juuri tällaisista väkerryksistäni.

Kaikki sai alkunsa jo viime keväänä, kun tutkailin aikapäiviä sitten Äitimuorilta saadun jämälankasäkin sisältöä. Mukana oli muutamia keriä Puro Batik -lankoja eri väreissään. Aloin kutoa 3,5 mm puikoilla tasaisia (niin tasaisia kuin nyt osaan) neliöitä ainaoikeinneuleella. Silloin ei vielä ollut mitään ajatusta, mitä niistä palasista tekisin. No, tänään niistä valmistui monen mutkan kautta tällainen vauvanpeitto:

Virkkasin 12 palasta yhteen lankalaatikosta löytyneellä Viking Ville -langalla. Se on harmillisen karheaa lankaa vauvanpeittoon, mutta muutakaan siihen hätään ei löytynyt. Odotellahan ei voinut, kun pirspiraatio iski!

Yhteen ruutuun kudoin hetken mielijohteesta sydämen sileällä neuleella. Ihan hämmästyin, miten hyvin se onnistui. Koska valmiissa peitossa sydän ei oikein erotu, kirjailin sen reunat ei enempää eikä vähempää kuin kirkkaanpunaisella langalla :) Joku värioppinut siellä varmaan taas pudistelee päätä, mutta mulla on tähän vain kaksi sanaa: vastarannalta moi!

Tästä tuli siis peitto pienelle pojalle. Sattuipa niin, että lähikaupan korttihyllyltä suorastaa hyppäsi eteeni kortti, jonka värimaailma on juuri passeli:

Loppuun asti mietin tykkäänkö tästä peitosta vaiko en. Enkä oikein vieläkään tiedä... Tämmöinen retrohko ei-niin-silmiä-hivelevä viutilo vömpäle tämä on, mutta ehkä ajaa asiansa, varsinkin kun talvi on tulossa. Monta juttua tekisin nyt erilailla, mutta purkuhommat sai riittää ja tekele oli vain saatava pois käsistä. Kestänee hetken, ennen kuin yhtä suunnittelematta teen mitään. Seuraavaksi on saatava hyppysiin jotain ohjeesta tehtävää.

"Huolehtikaa tästä karhusta, kiitos". Siinä ne tärkeimmät tuoreille vanhemmille! Sisäpuolella lukee "Paljon onnea ja marmeladivoileipiä!". Siinä toiseksi tärkeimmät :)

-Hanna-

P.S. Vielä on aikaa osallistua edellisessä postauksessa päälle päräytettyyn synttäriarvontaan!

Varaslähtö synttäreille: ARVONTA!

Vastarannan Virkkaaja on pian ollut olemassa jo kaksi vuotta. Kaksi! Ei voi kuin ihmetellä, miten aika kuluukin niin nopeasti... Ilmeisesti hyvien harrastusten parissa :)

Ensimmäinen blogipostaukseni näki päivänvalon marraskuun loppupuolella 2013, joten varsinaista juhlapäivää pitää vielä hieman odotella. Synttäriarvonnan kanssa en vain malta enää odotella, joten tässä tämä tulee:

Synttäriarvonnan palkintopaketista löytyy tällä kertaa lemppariasioitani, eli seuraavaa:

• Novitan Minikerät -paketti
• Yksi kerä Novitan 7 Veljestä -lankaa (väri 334 keltavihreä)
• Edellisen langan koukutteluun sopiva Novitan virkkuukoukku koko 4,0
• Kaksi 50 g vyyhtiä Svarta Fåret Chic -lankaa
• Viisi raitanappia
• Kaksi kynttilää

Tässä vielä lähikuvaa näistä herkullisista karkkinapeista:

No mitenkäs tämän palkinnon voisi voittaa omakseen? No ensinnäkin pitää olla hyvää kaveria Onnettaren kanssa. Kun se asia on hoidossa, toimi arpoja saadaksesi näin:

-Yhdellä arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta

-Kahdella arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta ja olet lukijani

-Kolmella arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta, olet lukijani ja linkkaat tämän postauksen omassa blogissasi

Kirjoitathan kommenttiin kuinka monella arvalla olet mukana. Liitä vastaukseesi myös sähköpostiosoitteesi, jos se ei profiilisi kautta käy muutoin selväksi.

Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 11.11. saakka. Arvontapuuhiin pääsemme juuri sopivasti ennen Tampereen kädentaitomessuja :) Onnea arvontaan!

-Hanna-