Oman elämäni Sulo Vilen

Ei puhu, ei kuule, ei näe. Noooo? Kuka meistä kolmesta viisaasta apinasta on paras myssymalli? :)

Tutustuin pari päivää sitten uuteen vempaimeen, nimittän neulekehikkoon. Se on muovinen kehikko, jolla voi melko näppärästi valmistaa suoraa neulepötköä. Tekniikkaa ei voi oikein sanoa neulomiseksi eikä koukuntapaisesta työkalusta huolimatta virkkaukseksikaan, mutta haitanneeko tuo, vaikkei kaikilla väkertämisillä omaa nimeää olekaan!

Parin purkamiskerran ja lievän hermoromahduksen jälkeen tästä valmistui myssy:

Siinä hän on, mun oma Sulo Vilen! Pipon värityksestä huolimatta. Oikea Sulo-pipo kun on vihreä. Tässä tulin käyttäneeksi kaksinkertaista Novitan Naava-lankaa. Se houkutteli myssylangaksi erityisesti siksi, että se sisältää alpakkaa. Näppituntumalta lanka tuntuukin esim. 7 Veljestä pehmeämmältä.

Neulekehikon käytölle on selkeä ohje Novitan Youtube-kanavalla. Aluksi kehikko tuntui hieman hankalalle, ja langan karkaaminen ja sitä seurannut nopea purkaantuminen turhautti. Tuumailin, että meikäläisenkin neulomisvauhdilla olisi pipo ollut kutomalla jo monta kertaa valmiina. Aloitin yksinkertaisella langalla, mutta siitä tuli aivan liian harvaa neulosta. Kun vaihdoin kaksinkertaiseen lankaan, pääsin vauhtiin ja pipo syntyi lopulta vauhdilla. En nyt sanoisi, että olen erityisen ihastunut tähän vimpstaakeliin, mutta kyllä se mukavaa vaihtelua antaa! Tykkään myös kovasti neulospinnasta. Tupsun tein heijastinlangasta, ihan vain siksi, että Ukkelin polla taas jollain tavalla säteilisi.

Vaikka Ukkeli mun oma Sulo Vilen nyt onkin, niin lienee sitä minussakin hieman samaa vikaa. Vai mitä tuumaatte toissaviikon (kyllä, yhden viikon) lankasaaliistani? Pakkohan se oli, kun kerta halvalla sai... :)

-Hanna-

Zäihkettä zyksyyn

Kylläpäs siinä ehtikin tovi vierähtää, ennen kuin jotain uutta taas valmistui. Eilen illalla koukulta putosi pehmoinen myssy. Malli on vanha tuttu Urban Jungle Beanie, jonka suomenkielinen ohje löytyy Pipon ytimestä -blogista.

Tällä mallillahan olen aiemminkin myssyjä tehnyt. Tällä kertaa lankana oli Novitan Säde, jota virkkasin kaksinkertaisella langalla ja koukulla 5. 

Tämä myssymalli on kyllä kiva ja nopea tehdä! Oli myös huomattavasti mukavampaa tehdä sitä tästä langasta kuin 7 Veljeksestä, josta olen aiemmin samaisia myssyjä koukutellut.

Kuvanottohetkellä näin tähtiä...

Säteen joukossa kulkee paljetteja, joten tämä pipo päässä polla oikein säteilee! Bling bling!

Seuraavaksi hyökkään viittä vaille valmiiden villasukkien kimppuun. Heippa!

-Hanna-

Löysäpipoista touhua!

Kässäkassistani on tupsahtanut maailmaan pari myssyä. Ensimmäinen niistä olikin oikein mieluisa projekti, joka alkoi sopivan langan metsästyksellä. Ja voi mikä tuuri! Melkein naapurissa on lankakauppa (ja voi, miten turmiollista se voi olla, mutta ei puhuta siitä nyt)! Ja aivan ihana lankakauppa onkin, nimittäin Neulovilla. Langalla oli muutama tärkeä kriteeri: pehmoinen, ei saa kutittaa ja joku oikein herkkuväri. Silmiini pompsahti Rooster Yarnsin Almerino Aran -lanka. Voe jehna, miten käteen sopivaa lanka voi olla!

Kyseessä on babyalpakka-merino -lanka. Tosi pehmoista ja sopivan kierteistä meikäplikan makuun, joten tätä oli hyvä koukutella. Väriksi valitsin gooseberryn eli karviaisen. Täytyy muuten kehua Neulovillan verkkokauppaa: ei juuri yksinkertaisempi ja selkeämpi voisi olla! Siellä vähän pölhömpikin nettiostaja osaa toimia. Ei sillä, että itselläni mitään ongelmia olisi koskaan verkko-ostamisen kanssa ollut. Mutta ehkä jollain joskus on ollut. Jossain. Jollakulla muulla, ei tietenkään minulla... Mutta niin, asiaan! Virkkasin siis koukulla nro 5 ja malli syntyi harmailla aivosoluillani. Ja tällainen siitä valmistui:

Pipon kylkeen virkkasin samalla langalla myssyn reunaan kukan, jonka kiinnitin turkoosilla napilla. Väriä elämään! Kevät tulee! Terveisiä Nokialle! :)

Toinen pipo valmistui jo aiemmin. Toive kantautui Ukkelin siskolta, jolle aiemmin kudoin peruspipon Hile-langan jämistä. Kyseinen myssy oli kuulemma ryöstetty perheen pikkurintsessan toimesta, joten toista pipoa toivottiin. Minähän semmoisen samalla mallilla tein, tällä kertaa toiveen mukaisesti pinkkinä:

Kasin pyöröpuikoilla tein Viima-langasta (oikein väristä Hilettä ei löytynyt) 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta. Päälakea kohti aloin kaventaa silmukoita. Tästä(kään) ei kovin paksua pipoa tullut, joten onneksi kevät keikkuen tulevi. Reunaan taas virkkailin kukan koristeeksi. En kai osaa tehdä enää mitään ilman tällaisia ylimääräisiä hörhötyksiä.

Seuraava projekti onkin jo koukulla. Ans kattoo mitä siitä kehkeytyy!

-Hanna-

Useamman illan juttuja

Tämä postaus on Facebookin Käsityöblogit-ryhmän joulukalenterin 9. luukku. Viime vuonna kirjoittelin samoissa tunnelmissa vain kolme päivää ennen joulua. Tuolloin tarjolla oli viime hetken joululahjavinkkejä otsikolla Yhden illan juttuja. Nytkin ajattelin esitellä pari lahjaideaa, jotka ehtii vielä hyvin jouluksi toteuttaa. Ei ehkä ihan yhdessä illassa, mutta onhan aattoon vielä 15 yötä.

Eilen joulukalenterin luukusta paljastui Puikkomaisterin aivan ihana neulova tonttu. Huomenna pääsemme kaikki Mehukekkereille :) Kyllä meikäplikkaa jo ihan tuppaa jännittämään kaikki tämä joulutouhu!

Mutta ai niin, niihin tämänkertaisiin joululahjavinkkeihin: No ensinnäkin, onko mitään helpompaa ja nopeampaa kuin hyväksi havaittu kori! Korimalleja on maailma täynnä, ja mielikuvitusta käyttämällä keksii vielä muutaman lisää. Täksi jouluksi valmistui ainakin musta neliönmallinen kori:

Kori on virkattu kasin koukulla mustasta ontelokuteesta. Siis siitä samasta kuteesta, josta viime kesänä (vai oliko se jo edellisenä...) suunnittelin tähtimattoa. Mutta ei aina mene suunnitelmien mukaan, ei edes joka kerta!

Tämä kori sai inspiraationsa jo kuukausia sitten, kun törmäsin Birgitan pajan keramiikkanappiin. Sehän on mäyräkoira! Maastonakki! Ja minä tunnen yhden sellaisen! Joten tämä lähti joulumuistamiseksi Turkuun, ihanan Aatoksen luo.

Kyllä, sinne mahtuu kaikki tarpeellinen! :)

Toinen vinkki joulun pakettiin on paljon pinnalla ollut Urban Jungle -pipo. Edistyksellisenä ihmisenä (hahah!) tein sellaisen jo alkuvuonna, eli ennen hiljattain roihahtanutta popkornipipahuumaa. Ekan versioni kuvia ja linkki ohjeeseen on nähtävissä täällä. Tällä kertaa valmistui toiveen mukaisesti musta pipo:

Pipattimen tein Novitan Pirta-langasta 4,5 mm koukulla. Valmiista piposta tuntui jotain puuttuvan, joten mallailin reunaan erilaisia nappeja...

...mutta päädyin tähän pipontekijännäköiseen pikkunappiin:

Loppuun vielä iloisia perheuutisia. Muistattehan blogissa silloin tällöin seikkailevan Virallisen Virkkausassistenttini?

Hänen lisäkseen meille on muuttanut Kaiken Kuningatar. Hän ei aio olla assistenttina kenellekään, missään asiassa. Hänellä on assistentteja, useita. Hän ei ole assistentti. Hän on Kuningatar. Kaiken Kuningatar:

Oikein iloista joulun odotusta kaikille!

-Hanna-

Pipo päässä pakkasella, pienen pyllylle peitto!

Edellisen postauksen pipan myötä sain viestin, että "mulle tuollainen mustana, kiitos!". No kyllähän mää ny simmosen tekaisen, täähän tuleekin melko nopeasti. Ohje on siis saatavissa englanniksi täältä, ja suomeksi pipon ohjetta on hämmästelty Pipon ytimestä -blogissa. Musta popkornipipo näyttää tältä:

Vaikka musta oli väritoive, en väreistä tykkäävänä osannut sitä jättää ilman koristetta. Nappiloorasta löytyi ihana keramiikkanappi, jonka olin pelastanut viime syksynä Suomen Kädentaidot -messuilta muutaman muun napin kanssa. Nämä ovat Birgitan Pajalta ja voi juku, kun ovat ihania. Sytämenmuotoinen nappi sopi hyvin ystävänpäivänä ystävälle ystävällisesti lahjoitettuun pipoon.

Pienimmästä kummitytöntylleröstämme tuli pari päivää sitten isosisko. Koska mielikuvitukseni on kovin rajattu, aloitin jo pari kuukautta sitten kutomaan (kyllä!!) vauvanpeittoa uudelle tulokkaalle. Peittojahan on tullut viime aikoina tehtyä useampikin. Langaksi oli valikoitunut eräällä Lankamaailman reissulla mukaan tarttunut, automaattisesti raitaa pukkaava pumpulimaisen pehmeä akryylilanka Marino Soft. Vaihtelun vuoksi tartuin tosiaan pyöröpuikkoihin (kiitos sinä ystävällinen ystäväni lainasta!) ja enempää miettimättä kudoin helmineuletta silmät sikkurassa. 

Vajaa pari kerää sain tuhlattua, kunnes peitto jäi odottelemaan vauvan syntymää. Mietin, että jos tulokas on tyttö, virkkaan peittoon reunuksen punaoranssilla langalla. Jos maailmaan taas putkahtaakin poika, niin vihreällä. Ja näin siinä sitten kävi:

Tyttöhän sieltä maailmaan tuli :) Virkkasin reunuksen valmiiksi ja lähetin peiton postissa uudelle omistajalleen. Siinä rytäkässä unohtui mitata valmiin peiton koko, ja kuvatkin napsin häthätää kännykällä. Harmillisesti peiton värit ei toistu ollenkaan oikeanlaisina näissä kuvissa. Värimaailma lähentelee retroa ja miellyttää omaa silmääni hirmuisesti. Väri ei taida nykypäivän pinkki-blingbling-glitter -maailmassa olla kovin in, mutta sekin käsitöissä on niin kivaa: saa ihan itte päättää värin (paitsi kun toivotaan mustaa pipoa, heheh)! :)

Ajatus oli hieman pingottaa peittoa, jotta siitä tulisi tasainen, mutta en malttanut enää odotella. Niinpä peitto on juuri postikuskin matkassa.

-Hanna-

Popkornipipa ja anopinkarkoitin

Tiedättekö sen tunteen, kun tekisi hirveästi mieli virkata jotain, mutta ei vaan keksi, että mitä? Lankoja on kaappi väärällään ja selaimen kirjanmerkkeihin on tallennettuna kymmeniä mielenkiintoisia ohjeita. Silti niitä selatessa päässä kuuluu vain "nääh", "tekisin jos osaisin", "ehkä joskus toiste", "aimukatommonenki" tai "no ei varmasti".

Muutama viikko sitten lankahyllyltä ostoskoriin hyppäsi yksi kerä Novitan 7 Veljestä -lankaa, sinapinkeltaista. Väri nyt vain on aika herkku! Ajatuksena oli tehdä siitä kaulaliinan ja kaulurin välimuoto, jonka ohje on joulupukilta saamassani kirjassa. Lähempi ohjeen tarkastelu paljasti, että siinä tekniikkana olikin käytetty koukkuamista, ja tähän hätään ei napannut harjoitella uutta tekniikkaa (koukkuaminenkin on kyllä siellä "jonain päivänä" -listalla).

Käsityöblogeja selatessani silmiini iski Pipon ytimestä -blogissa juttua olleeseen Urban Jungle Beanie -pipoon. Alkuperäinen, englanninkielinen ohje on siis Vickie Howellin ja saatavissa ilmaiseksi Ravelrystä. Muokkailin ohjetta jonkun verran. Siitä vaan oma popkornipipa tulille 4,5 koukulla ja tämmöinen tuli:

Harmillisesti väri ei keinovalojen alla toistu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta simmost se elämä o. Resori on kuitenkin joustovirkkausta puolipylväillä (alkuperäisessä ohjeessa on tehty kiinteillä silmukoilla) ja loppupipa koostuu popcorn-silmukoista. Ovatkin muuten aika lankasyöppöjä. Kerästä jäi pieni nöttönen jäljelle, vaikka tein hieman pienempää kokoa kuin ohjeessa.

Tuohon ylläolevaan kuvaan on merkitty nuolella tähänKIN kuvaan ehtinyt, tämän huushollin linssilude. Jos häntä ei suoraan kuvata, niin Virallinen Virkkausassistenttini photobombaa taatusti vaikka sitten peilin kautta :)

Viime jouluna harrastin joulukorttien ja -lahjojen hankintaa perinteisen vaihdantatalouden periaatteella. Sain kässäystäväiseltäni kortteja ja sytykeruusuja, ja minä sain kankaisen tyynynpäällisen, johon ohjeistuksena oli virkata "jotakin värikästä koristeeksi".

Kieltämättä tämä harmaaraidallinen tyynynpäällinen huuteeleekin väriä päällensä. Joku tyylisilmää omaava ja sisustuksen päälle ymmärtävä olisi varmaankin suunnitellut tähän harmonisen, mustalla, harmaalla tai valkoisella toteutetun klassisen kauniin kokonaisuuden. Hah! Minä olen vastarannalta ja minä rakastan värejä! Niinpä lankakaappia penkoessani tartuin kirkkaisiin oranssiin ja vihreään Novitan Flip Flop -keriin. Flip Flop on muovipulloista valmistettua kierrätyslankaa, mistä pieni sisäinen puunhalaajani iloitsi. Langan luvataan olevan kestävää ja pesukonepestävää, mikä on tyynynpäällisessä hyvä, jos vaikka tyynylle kellahtaa päiväunille ja onnistuu kovasti kuolaamaan (Täysin hypoteettinen, kuviteltu tilanne. Itselleni ei ole koskaan niin tapahtunut. Juttua olen kuullut, että voi käydä. Jollekin. Joskus. Ei itselleni.).

Tämmöisen sitten sain aikaiseksi:

Oranssi keskusta on virkattu Jan Eatonin 200 virkattua ruutua -kirjan ohjeella Lumihiutale. Ympärillä on mummoruutuvirkkausta siihen saakka, kunnes vihreä lanka loppui. Ja kas, koko oli juuri passeli!

Sen verran värikäs tyyny tästä tuli, että annoin sille nimeksi Anopinkarkoitin. Silmiä melkein särkee tätä katsellessa (useammastakin syystä). Tämä menee niiden käsitöiden joukkoon, että on niin ruma, että tykkään! :D

-Hanna-

Häikäisevä Ukkelini

Voihan ryytymä! Elellään vuoden pimeintä aikaa, kun on marraskuu ja odotellaan lunta. Pimeyden karkottamiseksi nappasin kainalooni pari kerää Red Heart Reflective -heijastinlankaa ja päätin kyhätä omalle Ukkelilleni pipon. Ukkelilla on kummallinen tapa hukata ja/tai hajottaa pipoja, hanskoja ja sen semmoista, joten niitä ei ole ikinä liikaa. Pipo piti tehdä joulupukin konttiin, mutta eihän täällä mitkään tonttuhommelit pysy salassa. Varsinkaan, kun ei ole haisua pipon kokoluokasta, joten parempi oli käydä pipon edetessä mittailemassa sitä Ukkelin päähän.

Siitä sitä alkoi pipoa pukata koukulla nro 5,5. Mitään ohjetta ei ollut, enkä muutenkaan tämmöisissä jaksa laskeskella silmukoiden lisäämisiä tasavälein. Joten lisäilin silmukoita kutakuinkin silloin, kun muistin. Ihan piponnäköinen tekele siitä silti tuli. Lankaa kului hieman toista kerää, joten loppulankaa ajattelin käyttää lapasiin. Koska lanka ei olisi riittänyt kahteen lapaseen, tein ne pääosin kaapista löytyneestä Crelando-langasta, jossa on mukana villaa ja alpakkaa. Tiijä sitten mitä näille tapahtuu käytössä...

Ristin nämä myös maailman rumimmiksi lapasiksi. Ohjetta en jaksanut taaskaan katsella, vaan tein lapaset vähän onniarviolta vanhan muistikuvan perusteella. Ensimmäisen lapasen jälkeen en enää muistanut, miten olin ensimmäisen lapasen peukalon tehnyt, mutta ei se mitään... Peukut tuli molempiin. Ja näin häikäisevä Ukkeli täältä nyt sitten löytyy:

Nyt on Ukkelilla jälleen uutta hukattavaa.

Kävin muuten kirjaostoksilla! Tarkoitus ei ollut, mutta kun pino mielenkiintoisia virkkauskirjoja lähestulkoon käveli vastaan, niin ei auttanut kuin ottaa yksi mukaan:

Kyseessä on siis Jan Eatonin kirja Virkkaajan vinkit. Saman kirjoittajan 200 virkattua ruutua on ollut jo pitempään hyllyssä, ja tämä on kyllä vähintään yhtä hyvä. Tämä olisi ollut aivan ehdoton silloin, kun aloittelin tätä virkkailua, mutta hyvin tarpeellinen tämä on kyllä vieläkin. Parasta on, että kirjasta löytyy virkkaushommeleiden lisäksi perustietoa mm. väriopista, huovuttamisesta ja lankojen värjäämisestä. Nam!

Tällaista tällä erää. Vielä olisi pari viikkoa aikaa Suomen Kädentaidot -messuihin Tampereella. Niitä odotellessa! Ostoskassit on pakattu ja messukunnon herkistely alkaa pikkuhiljaa.

-Hanna-

P.S. Oho, ploki täyttää näillä näppäimillä yhden vuoden! Ei vastaanottoa, olen matkoilla. Mutta hei, ensi postauksessa juhlitaan arvonnan merkeissä!

Pipa & sääryleet

Tualta Etelä-Savon sytämestä kantautui vieno toive säärystimistä. Ajatuksena oli (tietenkin!) virkata sellaiset, mutta pikaisella etsinnällä en löytänyt mieleistä ohjetta. Niinpä päätin harjoittaa anarkiaa ja kutoa ne! Siis neuloa. Eli kutoa. Ja koska taitoni sen suhteen on edelleen hyvin rajalliset, mallina oli huikean jännittävä 2 oikein - 2 nurin -joustinneule.

Kaupasta nappasin mukaan aevan ihanoo Novitan Hile-lankaa. Koska viisi lyhyttä puikkoa on hirveän paljon monimutkaisempi kokonaisuus hallita kuin yksi työkalu, nappasin mukaan myös pyöröpuikot. Vyötteessä oli puikkokooksi merkitty 7. Ostin kokoa 8. En oikein tiedä miksi.

Tämmöiset sitten putosi puikoilta:

Vähän vähemmänkin silmukoita olisi riittänyt, näistä tuli aika lörpöttimet. Reunoihin virkkasin valkoiset kukat ja niiden keskellä ompelin osuvanväriset napit.

Koska lankaa jäi, ajattelin hetken mielijohteesta kokeilla pipon kutomista samalla tavalla. Eipä ole aiemmin tullut pipoa neulottua. Aloitin reunasta samaa joustinneuletta, vähän suuremmalla silmukkamäärällä tietenkin. Olin varma, ettei lanka riitä, mutta kokeilin silti. Ja riitti se sitten kuitenkin:

Pipon kylkeen virkkasin myös valkoisen kukan, tällä kertaa kaksikerroksisen, ja keskustaan ompelin samanlaisen napin kuin säärystimiin.

Tämmöinen paketti lähtee Ukkelin siskolle. Tervemenoa! :)

-Hanna-