Oman elämäni Sulo Vilen

Ei puhu, ei kuule, ei näe. Noooo? Kuka meistä kolmesta viisaasta apinasta on paras myssymalli? :)

Tutustuin pari päivää sitten uuteen vempaimeen, nimittän neulekehikkoon. Se on muovinen kehikko, jolla voi melko näppärästi valmistaa suoraa neulepötköä. Tekniikkaa ei voi oikein sanoa neulomiseksi eikä koukuntapaisesta työkalusta huolimatta virkkaukseksikaan, mutta haitanneeko tuo, vaikkei kaikilla väkertämisillä omaa nimeää olekaan!

Parin purkamiskerran ja lievän hermoromahduksen jälkeen tästä valmistui myssy:

Siinä hän on, mun oma Sulo Vilen! Pipon värityksestä huolimatta. Oikea Sulo-pipo kun on vihreä. Tässä tulin käyttäneeksi kaksinkertaista Novitan Naava-lankaa. Se houkutteli myssylangaksi erityisesti siksi, että se sisältää alpakkaa. Näppituntumalta lanka tuntuukin esim. 7 Veljestä pehmeämmältä.

Neulekehikon käytölle on selkeä ohje Novitan Youtube-kanavalla. Aluksi kehikko tuntui hieman hankalalle, ja langan karkaaminen ja sitä seurannut nopea purkaantuminen turhautti. Tuumailin, että meikäläisenkin neulomisvauhdilla olisi pipo ollut kutomalla jo monta kertaa valmiina. Aloitin yksinkertaisella langalla, mutta siitä tuli aivan liian harvaa neulosta. Kun vaihdoin kaksinkertaiseen lankaan, pääsin vauhtiin ja pipo syntyi lopulta vauhdilla. En nyt sanoisi, että olen erityisen ihastunut tähän vimpstaakeliin, mutta kyllä se mukavaa vaihtelua antaa! Tykkään myös kovasti neulospinnasta. Tupsun tein heijastinlangasta, ihan vain siksi, että Ukkelin polla taas jollain tavalla säteilisi.

Vaikka Ukkeli mun oma Sulo Vilen nyt onkin, niin lienee sitä minussakin hieman samaa vikaa. Vai mitä tuumaatte toissaviikon (kyllä, yhden viikon) lankasaaliistani? Pakkohan se oli, kun kerta halvalla sai... :)

-Hanna-