keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Pikku-ukon pehmikset

Voepehvakuneiehdipäivittääplokiaeikäainakaankuvatakunkoskaaneioopäivänvalookylläontaashankalaa! Noin.

Ukkelin puolelle sukua syntyi juuri muutama päivä sitten piänenpiäni ihminen. Ihanaa! Jo muutama kuukausi sitten Savommualta kaikui vieno pyyntö, voisinko tehdä haalarin tammikuun miestä lämmittämään. Koska en osaa kieltäytyä käsitöihin liittyvistä pyynnöistä, lupasin kokeilla. Mietin myös, mistä ihmeestä löydän riittävän yksinkertaisen, virkatun vauvanhaalarin ohjeen. Tiesin, että neulontaohjeita varmasti löytyy, mutta taitaisi meikäläisen kohdalla puikkoällötys iskeä heti ensimmäisen lahkeen kohdalla. Nooooh, olisihan siihen vauvan syntymiseen vielä piiiiitkä aika... kai sitä jotakin keksisi. No, en keksinyt. Mutta Äitimuori keksi! Ihan pyytämättä ja yllättäen hän ilmoitti, että voi tehdä haalarin. Kai pelkäsi (eli tiesi), että vauvaparka joudutaan käärimään patalapun ja tohvelin risteytykseen, jos meikäakka yrittää jonkinlaista haalaria saada kutomalla aikaiseksi.

Noh, Äitimuori laittoi hihat heilumaan ja muutaman päivän päästä ilmoitti haalarin olevan valmis!



Olen toki itsekin osallistunut erittäin vastuullisella tehtävällä tämän haalarin toteutukseen. Valitsin napit. Joraavia ronsuja!




Haalari on siis Novitan Ipana-langasta kudottu. Sitä jäikin muutama kerä yli, Äitimuori kun pelaa lankahankinnoissaan aina varman päälle. Sain loput kerät itselleni ja mielikuvituksettomana kässäilijänä tein samanlaisen vauvanpeiton, kuin viime syksynä:


Pikapikaa nappasin peitosta kuvan ennen postitusta, tässä se on arkun päälle levitetty. Kokoa en tullut mitanneeksi, ja nyt peitto on jo matkalla lämmittämään pikkumiestä. Malli on siis mummosiksakia oman pään mukaan. Vuoriksi ompelin luonnonvalkoista fleece-kangasta, joka on saksittu valmisviltistä. Siinä olleen pitsireunan jätin peiton yläpäähän näkyviin. Vuorin lärpättämisen ehkäisemiseksi solmin peiton yläreunaan kolme pientä kejusilmukkarusettia.



Seuraava vauvanpeitto onkin jo tulilla! Se tosin valmistuu, uskokaa tai älkää, kutomalla! Saas nähdä, tuleeko valmista jo tämän vuoden puolella ;)

Vihdoin sain aikaiseksi tilattua jo pitkään hankintalistallani olleen Molla Millsin Virkkuri. Muotoja ja pintoja -kirjan. Tämähän on superhyvän Virkkurin jatko-osa. Ensimmäinen osa upposi niin hyvin, että se taitaa jäädä meikäläisen lemppariksi, mutta ei tämä toinenkaan mikään turha ostos ollut! Ihania kuvia ja selkeitä ohjeita. Ekasta Virkkurista tuttu, raikas ja yhtenäinen tyyli jatkuu. Suosittelen!


-Hanna-

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Teppo kukkarossa?

Tässä lisää luvattuja joululahjoja. Viime kesänä virkkasin kukkaron ja kirjoittelin siitä aiheella Matti kukkarossa. Nyt on Matin kaverillekin kukkaro. Äitimuorilta saatuja kehyksiä oli vielä parit jäljellä, joten kaivelin jämälankakassia ja nappasin sieltä hempeänväristä, tytölle sopivaa Novitan Puro Batikia.



Virkkasin jälleen tiukkoja silmukoita kolmosen koukulla, jottei kukkarosta pääse aarteet karkaamaan. Tällä kertaa virkkasin pussiosan vähän eri tavalla kuin aiemmin. Aloitin toisen reunan yläosasta virkkaamalla kiinteitä silmukoita edestakaisin. Saranan kohdalta alkoin virkata pyöröä pussiosaksi. Alareunan virkkasin umpeen ja liitin langan toisen sivun yläosaan, ja virkkasin siitä ylöspäin kukkaron valmiiksi. Kuulostiko riittävän monimutkaiselta? Hyvä.

Ja tällainen siitä sitten tuli:


Nämä kehykset olivat ommeltavat, joten kiinnittäminen oli helppoa. Siis sen jälkeen, kun olin ensin rikkonut pari neulaa, yhden kehyksen reiän ja hermoni. Kehyksen reiät olivat niin pienet, etten saanut neulaa lankoineen niistä läpi ilman väkivaltaa. Keksin vasta sitten ottaa langasta muutaman säikeen ja ommella kehyksen kiinni ohuemmalla, mutta samanvärisellä langalla (olisi tietysti ollut ihan liian vaivalloista hakea kaapista jotain jo valmiiksi ohuempaa lankaa - hullu idea!).



Pienen hetken mietin jonkun kukkasen virkkaamista koristeeksi kukkaron kylkeen, mutta koska kehyksissä on jo kukkia ja kylkeen piti tuo merkkikin läiskästä, niin jätin tämän tämmöiseksi. Kukkaro matkasi Jyväskylään erään ihanan nuoren neitosen joulupaketissa.

Joulupakettiin löysi tiensä myös nämä illassa tekaistut, eittämättä yhdet rumimmista tekemistäni tossuista:



Nämä ovat siis miesten kokoa. Lankana on paksua mitälie-lankaa, ja väriksi laitoin mukaan kulkemaan vihreää ja oranssia 7 Veljestä. Noh, musta paksu lanka loppui kesken, joten tossujen suissa on jotain mitälie2-lankaa. Näistä tuli aivan karmeat kalossit. No, saajakaan ei ole varsinaisesti mikään kaunokainen, joten mörököllille mörököllin popot... :D



Olen sitä itekin ollut kiltti! Joulupukki toi mulle luettavaksi Julie Oparkan kirjan Crochetopedia. Englanninkielisessä kirjassa on paljon tietoa perustekniikoista ja ihania ohjeita :) Myöhemmin tulee varmasti jotakin tämän kirjan ohjeilla tehtyä tännekin esiteltäväksi.



Onnellista vuotta 2015 juuri sinulle!


-Hanna-