Nappasin Päivin kudepuodista jämäkeriä tummanharmaata ja mustaa ohutta trikoo-ontelokudetta. Kangasaitan ohjeella päätin kokeilla korin tekoa. Koukulla nro 9 työ valmistui nopeasti ja ohjeetkin olivat kohtuullisen selkeät.
Olipa jotenkin hankalaa saada kuvattua koria kunnolla. Tätä se on, kun Ukkeli ei ole jeesaamassa tekniikan kanssa. Ajattelin taas kerran olla piilosilmukoineni luova ja tein yläreunaan ylimääräisen kerroksen niitä. No, ei olisi kannattanut, yläreunasta tuli paksu ja ei-niin-viehättävä (vähän niin kuin tekijänsäkin). En jaksanut kuitenkaan purkaa, kun halusin tämän vain valmiiksi. Seuraavalla kerralla käytän myös kokoa pienempää koukkua, tästä tuli aikamoinen lötköpötkö.
Kyllä, tässä kuvassa on aivan sama kori, mutta ylösalaisin pöydällä. Näin päin se on mallin mukainen ja laidat suorat, mutta toisin päin kori lörpsähtää ja näyttää ylöspäin levenevältä. Monimuotoisuus, se se on päivän sana! Mutta hei, mitä höpinää se kuteen päiden sulattaminen päättelyä ennen oikein meinaa? Korin viimeistelyohjeessa sanotaan "Sulata kuteiden päät: pitele kuteen päätä liekin yläpuolella kunnes kuteen reuna muuttuu tummaksi ja sulaa. Päättele kuteet silmukoiden sisään". Näin tein, jos sulattamisella tarkoitetaan liekittämistä. Palovaroitin ainakin toimii ja katku ei ole vieläkään haihtunut kotoa. Päättelin loput kuteenpäät ihan vaan suoraan silmukoiden joukkoon ilman tulipalovaaraa.
Ei ole kyllä meikäläisen tuotannon helmiä tämä kori, mutta kyllä siinä muutama lankakerä säilyy. Trikookuteesta oli tosi mukava virkata, joten onpa hyvä, että tuossa on muutama kilo odottamassa koukkukäsittelyä.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)
-Hanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti