sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Peitto piänelle ihmiselle

Keskeneräisiä käsitöitä on taas kori pullollaan. Mutta kun mikään niistä ei nappaa, pitää aloittaa vielä ainakin yksi uusi. Kaapissa pyöri yksi kerä Novitan Onni-lankaa tyttömäisissä väreissä. En oikein tiedä mitä siitä oli aikomus tehdä, mutta tarjouksesta ostin kaksi kerää sitä lisää, koska mikäänhän ei ole tylsempää kuin langan loppuminen kesken. No, kotona huomasin, että olin sitten ostanut ihan eri väriä. Yksinäisestä kerästä ajattelin hetken mielijohteesta tehdä vauvanpeiton.



Päätin kokeilla siksak-mummoa eli isoäidinneliöstä tuttua kuviota, josta neliön sijaan virkataankin siksakia edestakaisin. Perusidean kuvioon opiskelin tästä ohjeesta. Ei kulunut kauaa, kun peitto oli valmis. On ihan huippua virkata tämmöisiä, missä ei tarvitse laskeskella silmukoita. Kun Onni-kerä loppui, peitto oli mun mielestä himpun verran liian pieni, joten jatkoin muutaman rivin kaapista löytyneellä luonnonvalkoisella Red Heart Baby -langalla.

Valmis peitto oli muutoin ihan kiva, mutta ei reikäisyydessään kovin lämmin. Siksipä ajattelin ommella siihen fleece-vuorin. Mitä tehdä, kun on sunnuntai, eikä auki olevaa kangaskauppaa ole ihan hollilla? Mennään oman kylän halpiskauppaan ja napsastaan alekorista fleece-vilttikerä kainaloon. Seuraavaksi otetaan käteen sakset. Se tyyppi, joka on keksinyt näin nätisti leikkautuvan ja purkautumattoman kankaan, ansaitsisi vähintään Nobel-palkinnon.


Ajatus oli ensin olla urhea ja kaivaa se Äitimuorin ompelukone vihdoin esille. Mutta onnistuin taaskin välttämään moisen toimenpiteen, kun keksin ommella vuorin käsin peittoon kiinni. Hah, in your face ompelukone! Otin neulan kouraan ja aloin pistellä. Google osasi myöhemmin kertoa, että käytin hommassa pykäpistoja. 





Eihän tuo reuna nyt ihan hirveän hyvin lähempää tarkastelua kestä, mutta asia on helposti ratkaistu siten, että tarkastelee vähän kauempaa:



Kokoa peitolle tuli noin 55 x 67 senttiä. Koska sille ei ole vielä tarkempaa osoitetta, eikä nurkista löydy vauvaa mannikiinaamaan (on se suomea!) peiton käyttöä, niin Virallinen Virkkausassistenttini lainasi parasta kamuaan esittämään puolimetristä pötköä nukkumassa peiton alla:



Simmosta!

-Hanna-

2 kommenttia:

  1. Kauniin peiton olet tehnyt! Ja siistihän tuo reuna on lähikuvassakin ;) Itsekin välttelen ompelukonetta nykyään viimeiseen asti..Pitäisi kai tuon koneen kanssa yrittää taas ystävystyä uudelleen, mutta puikot ja koukut ovat vaan paljon mukavampaa seuraa.

    VastaaPoista