sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Oodi villasukille

Yksi maailman parhaista tuntemuksista on vetäistä bränikät villasukat jalkaan! Tiijättekö? Kokeilkaa vaikka! Aikuisikäni ensimmäisestä (ja ainoasta) villasukkakohelluksestani oli kulunut kutakuinkin vuosi, kun kaupan lankahyllyltä koriini hyppäsi yksinäisenä pyörinyt Nalle Luontopolku Kanerva -kerä. Voi mitkä värit! Harmi, ettei näitä Luontopolkulankoja enää valmisteta. Ei kai koskaan ole lanka inspiroinut niin kuin tämä. Tiesin heti, että pelastan tämän yhden kerän ja kudon siitä itselleni villasukat, sen sijaan että kiikuttaisin kerän Äitimuorille ja tilaisin villikset. Viis villasukankutomiskammostani! Minähän saan ne sukat aikaiseksi!



Katsokaa nyt näitä värejä, herkkuja! Ja kuten aiemminkin olen todennut, niin tämmöinen lanka se on minun makuuni, kun raidat syntyvät itsestään.



Varteen nappasin vinkin jostakin Facebookin käsityö-ryhmästä. Oikeilla ja nurjilla silmukoilla syntyi hieman kuplamainen vaikutelma. Yksivärisessä langassa kuvio näkyisi paljon paremmin. Muutoin sukka on tehty vyötteessä olleella perusohjeella. Tai ainakin yritetty... Ei puhuta niistä tuhannesta ärräpäästä, jotka päästelin kantapäätä tehdessäni. Miten on mahdollista, että kantapohjan kavennuksissa sivuilla on silmukoita 2 ja 6, kun määrien pitäisi olla keskenään sama?! Kun keskellä pitäisi olla vakiomäärä silmukoita, miten niitä yhtäkkiä on kymmenen sijaan 14?! Miten kantapään sivuun tulee megareikä, vaikka silmukoita poimiessa on tarkkana kuin porkkana?! Miten on mahdollista, että vielä tässäkin vaiheessa jouduin vyötteestä tarkistamaan termin "kantapohjan kavennukset"?!?


Mutta hei, nehän näyttää ihan sukilta! Ei ehkä maailman kauneimmilta reikineen kaikkineen, mutta valmiiksi lopulta tulivat ja käyttöön pääsevät. Ja villasukat, ne on vaan niin hyvä keksintö! Tosin vähään aikaan en tee villasukkia, vaan ehkä taas semmoinen vuoden tauko tulee tarpeeseen ja on parempi keskittyä vain virkkuisiin. Virallinen Virkkausassistenttini vaikuttaa olevan samaa mieltä:



-Hanna

P.S. Ukkelini tilasi mulle eBaystä langankerijän. Jumpe miten näppärä vehje! Sillä oli hyvä hurauttaa tämänkin kerän jämät siistiin pakettiin!


3 kommenttia:

  1. Mä tykästyin luontopolkujen väreihin, kaapissa on mustikkametsäkerä odottamassa neulontaa. Sama kerijä minulla, on kätevä :)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos :) Ehkä sitä pikkuhiljaa oppii tekemään vielä sievempiä.

      Poista