Tämä postaus on Facebookin Käsityöblogit-ryhmän joulukalenterin kolmas luukku. Tervetuloa! Eilen saimme Sormustin-blogista aivan ihana lahjavinkin, nimittäin supersöpösen kettulaukun ohjeen. Huomenna kalenterin luukusta paljastuu Käsintehtyä ja kaunista -blogin jouluvinkit. Kaikki kalenteriin osallistuvat blogit näet täältä.
Mutta niin, mikä se maailman paras lahja voisi olla? Joku varmasti vastaisi esimerkiksi rakkaus, terveys, maailmanrauha ja mitä muita näitä nyt onkaan. Mutta meikävirkkaajan ainoa oikea vastaus tähän kysymykseen on: VILLASUKAT. Sitä paitsi mikä konkreettinen asia rakkautta, terveyttä ja maailmanrauhaa oikeastaan paremmin edustaakaan, kuin villasukat? Onko mitään parempaa tunnetta, kuin vetää jalkaan upouudet ja pehmeät villikset? :)
Nämä villasukat kudoin (eli neuloin, mutta kun murre) 7 Veljestä -langasta. Ohje oli aikoinaan pienoinen villitys Facebookin Voihan villasukka! -ryhmässä, jossa Merja Matilainen ensimmäisenä sukan mallin ja värityksen keksi. Ohje sukkiin on julkaistu Lankahelvetin blogissa. Koska itselleni sukkien teko on edelleen melko vaikeaa ja erittäin hidasta, näiden valmistuminen eilen oli aikamoinen työvoitto!
Mikä siis lämmittää, lohduttaa, rauhoittaa ja rentouttaa paremmin kuin villasukat? Parhaimmat sukat on tietysti rakkaudella luodut saajaa ajatellen. Onneni on, että Äitimuori on varsinainen sukkakone, ja sukkapareja kaapistani löytyy... no, melko useat. Yhdetkään niistä ei ole ylimääräiset!
Villasukkia ei voi erityiseksi lahjavinkiksi sanoa, sillä useat käsityöharrastajat ainakin perussukkia yleensä jonkin verran tekevät. Ja jos eivät tee, niin käsintehtyjä sukkia löytyy useimmiten esimerkiksi joulumyyjäisistä. Olkoon tämä vahvistus kaikille, jotka empivät, ovatko villasukat jo pois muodista ja varsinkin lahjana aivan out - eivät todellakaan ole!
Myös Virallinen Virkkausassistenttini tietää, että villasukat on maailman paras keksintö herkkuluiden ja juuston ohella: lähes koko kuin koko sopii tassuun, suuhun ja tyynyksi. Yleensä siellä, missä on Assistentti, on välittömässä läheisyydessä useampi sängystä tai pyykkikorista varastettu sukka. Jalassa olleissa sukissa on mainio aromi, ja se myös pyyhkäisee mukavasti suupielessä roikkuvan kuolatipan. Kuinka kätevää!
Varmaan arvaatkin, että Joulupukille lähettämässäni kirjeessä toivoin tänäkin vuonna uusia villasukkia. Ihan tässä alkaa jo jännättelemään, löytyykö lahjapaketistani sellaiset. Ihanaa joulun odotusta kaikille! :)
-Hanna-
Huh ja huh! Olihan se aikamoista! Tänä vuonna osallistuin Suomen Kädentaidot -messuille lauantaina. Tavallisesti olen käynyt messuilla perjantaisin, jolloin väkeä on himpun verran vähemmän, mutta nyt en päässyt paikalle kuin lauantaina.
Kaikkea mielenkiintoista ja upeaa tuli jälleen kerran nähtyä. Ja voi kurjuus, miten paljon jäi vielä näkemättä! Taktiikkana oli kierrellä ja pysähtyä sinne, mikä mielenkiintoiselta näytti, ja muutama täsmäiskukin tuli tehtyä. Taktiikka ei ihan pitänyt, sillä jotkut mielenkiintoiset paikat olivat niin ruuhkaisia, että oli parempi kiertää kauempaa.
Neulovillan pisteellä tuli tietysti poikettua, ja sieltä pari kerää lähtikin kyytiini mukaan.
Ihan tätä koko korillista ei lähtenyt matkaani, mutta lahjateknisistä syistä en nyt vilauttele ostoksiani tarkemmin.
Yksi messujen herkkupala oli jälleen kerran Made in Nummila. Katsokaas näitä:
Messuilla kuulin kursseista, joita MIN on suunnitellut mahdollisesti joskus järjestää. Minä niin oon siellä! Kausikortin hankin semmoisiin! Ihan sama missä ja milloin, minä olen siellä!
Made in Nummilan Pialla oli muuten messujen paras luukki! Kattokaa ny! :) Instagramista (@madeinnummila) olinkin etukäteen jo tirkistellyt, että tänäkin vuonna osaston emännällä on jotain muuta kuin musta jakkupuku päällä.
Messujen syötävien herkkujen osasto tuli myös tsekattua, vaikka ruuhka siellä oli jäätävä. Sieltä mukaan tarttui makusiirappeja. Langan lisäksi kässäpuolelta mukaan lähti olkanauhallinen klipsukukkaro, jollainen olikin hankintalistallani. Ostokseni pysyivät siis varsin maltillisina! Ideoita ja pimpsiraatiota tuli puolestaan imuroitua pää täyteen! :)
Ei hupia ilman harmia. Ensimmäistä kertaa messuilla hiipi mieleen, että EI ENÄÄ IKINÄ! Nimittäin väenpaljous oli ajoittain todella ahdistava. Ei se toki ollut mikään yllätys, mutta nyt kävijämäärä tuntui kasvaneen aivan äärimmäisiin mittoihinsa ja vähän sen ylikin. Välillä jopa pieneen kaaokseen kärjistyvä massaliikkuminen varsinkin aulaa kohti ei ollut kenellekään turvallista epämukavuudesta puhumattakaan. Messuseuralaiseni kanssa mietimme mitä valtavalle ryysikselle voisi tehdä. Tilanne on hankala, kun vuosittain toteutuvat uudet kävijäennätykset ovat tietysti järjestäjien mieleen. Mutta mikä se ratkaisu tungokseen voisi olla? Itselleni mieleen on tullut moniakin enemmän tai vähemmän toteuttamiskelpoisia ajatuksia: Messut vähintään nelipäiväisiksi (kyllä kiitos!)? Järjestetään kahdesti vuodessa, jolloin yksien messujen kävijämäärä ehkä maltillistuisi? Lippuja myyntiin vain rajoitettu määrä päivää kohden (tätä kannatan itse)? Lastenvaunujen ja rattaiden kielto? Ikäraja? Töniville ja etuileville mummoille häpeäpaalurangaistus? Selvästi vastoin tahtoaan paikalle raijatuille papoille oma leikkinurkkaus tai kaljateltta? Mitteepä itte tuumailet?
Aiemmin aina tässä kohtaa mietin, että millä sitä malttaa odotella kokonaisen vuoden seuraavia messuja. Tällä kertaa mietin, että mitäpä, jos ensi vuonna suuntaan messuiluenergiani muihin, hieman pienempiin käsityötapahtumiin. Nooh... luulen tietäväni, missä jälleen vuoden päästä pyörin :) Saas nähdä, kuinka ämmän käy!
-Hanna-
Nätit kukkaronkehykset huuteli kässäkorissa siihen malliin, että ei auttanut kuin virkata taas kukkaro. Kaapista löytyi ohuehkoa valkoista sukkalankaa, jota tällä erää käytin. Tämmöinen siitä sitten tuli:
Kukkaro on virkattu vanhalla hyväksi havaitulla mallilla: ensin pyöreä pohja, joka on suurinpiirtein samankokoinen kuin kehykset avattuna. Sitten korkeutta oman maun mukaan.
Kylkeen kiinnitin koristeeksi vaaleanpunaisia haaraniittejä. Bling bling! Mutta ou nou... Niittien metallihaarat ei tunnu sisäpuolella kovin mukavilta.
Niittien suojaksi virkkasin pienen paikan pylväillä, ja ompelin sen sisäpuolelle kiinni.
Tässä kuvaparissa näkyy myös syksyisen päivän ja illan ero... Eihän tuo paikka mikään kaunistus ole, mutta toimii. Eikä se sieltä sisäpuolelta onneksi näy.
Mitkäs sieltä kukkaron takaa kurkistelee! Aivan, ne on minun Kalevana CAL -palaset. Ja kyyyllä, huomenna julkaistaan jo 14. palanen. Mullahan niitä on valmiina tällä hetkellä kuusi ja puoli. Noooooh... Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa :)
Valmiit palat on vähän vinksinvonksin, mutta josko viimeistään yhdistäminen niitä hieman oikaisisi. Peittoon valitsemani väripaketti on nimeltään "Värioksennus (eli mitä jämäloota on syönyt sisäänsä)" :)
-Hanna-
Virkkasin eräälle huipputyypille syntymäpäivälahjaksi hartiahuivin. Koska keksin idean yhtäkkiä yllättäen ja tapani mukaan hieman viime tipassa, niin lankakaupallekaan ei ollut aikaa juosta. Kätköistä löytyi sinisävyistä Alize Angora Gold Simliä, joka oli passeli tähän projektiin. Ainoastaan väri hieman tökki, mutta minkäs teet, kun juuri sillä sekunnilla piti aloittaa. Nelosen koukulla ja ahkeralla veivauksella ehdin tehdä juhlapäiväksi tällaisen:
Malli on Drops Designin ilmaisohje Evening Breath, jolla olen kerran aiemminkin virkannut huivin (sen voi kurkistaa täältä). Mallin oppii pian ulkoa, minkä jälkeen virkkailu sujuu aika mukavasti. Eeeeeipä sillä, mahtuu sinne viimeiseen mallikertaan vähän virheitäkin. Nooooo ne on niitä käsityön tunnusmerkkejä... :)
Kerän alkupuolella oli solmu, jonka jälkeen värijuoksu meni sekaisin. Toki huomasin sen vasta ihan liian myöhään. Solmusta johtuen huivin alkuosa on niin pitkään tummansininen. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi saattanut mennä purkuhommiksi. Reunus olisi myös ollut nätimpi, jos se olisi tullut tummalla osuudella. Noooh, simmost se o.
Huivi toimii hyvin myös tavallisena kaulahuivina, jos perinteinen hartiahuiveilu ei iske.
Kyllä pakettien askartelu on sitten mukavaa puuhaa! :)
-Hanna-
Seommoro! Kylläpä on taas hujahtanut pitkä tovi viime kirjoituksesta. Tähän on olemassa ihan hyvä syy: ei ole mitään valmistunut. Tai siis nyt on! Mutta eilistä ennen ei. Kässärintamalla on toisaalta laiskottanut ja toisaalta iskenyt adhd. Monta projektia on käynnissä! :)
No mutta tässä tämmöinen kukkaro:
Nämä avatun kehyksen mukaisesti virkatut kukkarot ovat olleet Facebookin käsityöryhmien hitti viime päivinä. Tämmöinen laumasielu kun olen, niin pakkohan se oli itsekin kokeilla. Kässäkorista löytyi sopivat kehyksetkin. Tästä siis aloitin:
Lankana oli Novitan Miami ja koukkuna 3,5-millinen. Kehykset on tainnut Äitimuori tuoda Karnaluksista.
Aika pieni kukkaro siitä tuli, mutta sinne mahtuu vaikka mitä! Toivottavasti noin 100 000 euroa... :)
Kaiken Kuningatar hyväksyi tekeleen. Kukkaro lähti muistoksi työkaverille, joka pian siirtyy kohti uusia haasteita.
Ei kai sitä muuta kuin niiden muiden projektien kimppuun! Lomakin alkoi juuri sopivasti. Äitimuorilta hain lainaan ompelukoneen. Saa nähdä, mihin sillä tulee kaasuteltua!
-Hanna-
Virkkasin viltin! Ja ajattelin pystyttää Vastarannan virkkaajan Facebook-sivulle arvonnan, jolla etsin sille uuden kodin :)
Kummitädiltä saadussa lankasäkissä oli Novitan vanhoja Nostalgia-lankoja, jotka halusin jonnekin hukata. Ne olivat aika pölhönnäköisiä, sillainsa vähän niin kuin meikäläinenkin. Valitsin ensimmäiseksi mielestäni kamalimman keränlopun, eli langan, jossa on ruskeaa, sinistä ja kahdenlaista harmaata - oikea vaarinkalsariväri siis - ja aloin virkata soikeaa mummonruutua.
Virkkasin 4,5 koukulla ja keksin, että lykkään samaan tekeleeseen kaikki sinisävyiset jämälankani, jotka ovat 7 Veljeksen vahvuisia. Niitä ei kilokaupalla ollut, sillä sininen ei ole mikään lempivärini (tai ei ainakaan ollut. Tämän viltin myötä taisin vähän tykästyä siniseen). Virkkasin mukaan omassa kätkössäni ollutta farkunsinistä lankaa, jota oli jäänyt kummipojan monsteripöksyistä.
Koska viltti muistutti sinikirjavuudessaan tähtitaivasta, virkkasin siihen vielä kuun ja muutaman tähden. Kokoa viltille tuli n. 110 cm x 85 cm. Koonsa puolesta tämä sopisikin parhaiten vaikka jonkun pikkuihmisen torkkupeitoksi :)
Reunojen epätasainen römpöttimäisyys ilmentää hyvin kehittämismahdollisuuksia, joita käsityötaidoistani vielä löytyy. Tähdet on tarkoituksella kiinnitetty väärinpäin, sillä Säde-langan paljetit jäivät virkatessa vain nurjalle puolelle näkymään. No mutta, ei se ole niin justiinsa!
Arvon tosiaan tämän viltin Vastarannan virkkaajan Facebook-sivulla. Ei muuta kuin sinne käymään ja osallistumaan arvontaan, niin ehkä pääset köllöttelemään tähtitaivaan alle :)
-Hanna-
...onhan se talvi nimittäin ihan tuossa nurkan takana, heheh! Kyllä se niin on, että meikäläisen projektit ne vaan venyy ja paukkuu. Onneksi ei ole kukaan mulle aikatauluja laatinut!
Viime kerran ufoista valmistui pari juttua. Ja tosiaan, ajatus oli silloin reilusti viime vuoden puolella, että nämä olisivat olleet lämmikkeenä jo menneenä talvena. No ei aina käy niin kuin suunnittelee :)
Nokkelimmatpokkelimmat siellä jo huomasikin, että nämä ovat ihan perussukat, jotka kudoin 7 Veljeksen raitalangasta. Puikot oli KnitPron Symfoniet kokoa 3,25. Varren kudoin 3 oikein 1 nurin -joustinta ja kantapää on ristiinvahvistettu (tai ainakin yrittää olla). Kyllä sitä edelleen vaan riittää kantapäässä opiskeltavaa!
Sukat on omiin jalkoihini liian isot, joten kärjet näyttää tässä hassuilta. Onneksi sukat on menossa lahjaksi inansa isompiin räpylöihin.
Toinen valmiiksi kahlattu juttu on virkattu kauluri:
Joo-o... Lämmittäähän se! Lankavalinta ei mennyt ihan nappiin, sen verran tönkkö tästä tuli. Ja luulen, että saattaa päästää myös väriä. Lanka on alelaarista mukaan hypännyttä Merino Super Big Mixiä. Mukavan pehmoista, mutta voi jösses sitä miljoonaa säiettä, jotka eivät pysyneet koossa. Hermo paloi.
Pari nappia kiinnitin koristeeksi. Olisi sittenkin voinut valita ne isommat napit.
Virallinen Virkkausassistenttikin tuumailee vähän kummissaan, että mikä reuhka tämä onkaan...
Simmost! Kässäilyrintamalla on tosiaan ollut melkoisen rauhallinen meininki, mutta ei se mitään. Nyt taas kädet syyhyää, mutta pitäisi vielä keksiä joku oikein kiva juttu, jonka kimppuun iskeä. Hyvää pääsiäistä kaikille!
-Hanna-
