Neulottu kolmiohuivi

Sehän se juuri putosi pingotusalustalta:

Osallistuin kuukausi sitten paikallisen lankakauppamme Neulovillan järjestämään luonnonvärityöpajaan. Kyseessä oli ihan ensimmäinen kosketukseni lankojen värjäämiseen. Mielikuvani oli, että törötämme jossakin metsän keskellä nuotiolla poreilevan suuren kasvi- ja lankapadan äärellä, silitämme lampaita ja halailemme puita. Mutta höpsis! Vietimme mainion päivän siististi sisätiloissa, opimme paljon uutta kasvivärjäyksestä ja värjäsimme lankaa kuivatuilla kasvijauheilla.

Opettajanamme toimi Aurinkokehrän Anna Vasko, jonka johdolla pääsimme värjäämään Pirtin Kehräämön villalankaa. Omaan lankaani valitsin väreiksi krapin ja resedan, eli punaisen ja keltaisen sävyjä.

Käsityökorini pohjalla on pian pari vuotta majaillut keskeneräinen Nurmilintu-huivi ensimmäiseen pitsiosioon jumittuneena. Huiveja olen kyllä virkannut, mutta neulottu huivi on ollut jonkinlainen kuiva ja halkeileva Akilleen kantapää. Värjäämästäni langasta halusin kuitenkin ehdottomasti neuloa jotakin, jotta värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Kun pimpsiraatio iski, ei käden ulottuvilla tietenkään ollut sopivan kokoisia puikkoja. Ainoat, jotka löysin, olivat tavalliset nelosen puikot, vaikka suuremmat pyöröt olisivat olleet paljon paremmat tähän projektiin. Mutta minkäs teet, jos yhtäkkiä sunnuntai-iltana pitää päästä neulomaan!

Kudoin huivista niin ison kuin langasta riitti. Ihan inasen suurempi olisi ollut vielä parempi. Ajatus oli tehdä hartioita lämmittävä huivi töihin. Käyttö kuitenkin näyttää, toimiiko tämä paremmin hartia- vai kaulahuivina.

Tämä oli harvinaisen mukava projekti, vaikka neulepuikkoja kulutinkin. Seuraavaksi kaivan taas virkkuukoukun esiin!

-Hanna-