Joulusukat sekaisin

Joulu tulla jollotti ja menikin jo. Mikäs sen mukavampaa, kuin suunnata ajatuksia kohti valoisampia päiviä ja kevättä!

Joulun ajan lahjoiksi päätyi edellisen postauksen pipan ja korin lisäksi kudottuja sukkia. Kyllä! Vaikka en niitä oikein osaakaan tehdä, ja oikeastaan en tykkääkään niitä tehdä, aina tulee reikiä ja kahta samanlaista on hankala saada aikaan... No okei, on näissä seuraavissakin omat jipponsa:

Yhteen joulupakettiin lähti nyöritetyt polvisukat, joista olen aiemmin kirjoittanut täällä. Näissä tuli huijattua ainoastaan sen verran, että ne ovat Äitimuorin kutomat, hahah! Äitimuori toimitti mulle kudotut pötköt, jotka sitten päättelin ja viimeistelin. Virkkasin reunat, ompelin muotoonsa ja tein nyörit.

Nämähän on niitä sukkia, jotka ilman koipea sisällään näyttävät ihan pöhköiltä. Toivottavasti Kouvolasta löytyy sopivat sisällöt näihin!

Itse sitten ajattelin kutoa Äitimuorille nimpparilahjaksi sukat, hän kun aina tekee niitä muille. No, nimpparit oli pari viikkoa sitten, ja sain siihen mennessä melkein toisen valmiiksi. Paketoin sitten sen lahjapakettiin... Seuraava tavoite oli saada ne jouluksi valmiiksi. Kappas, eivät valmistuneet, vaan niitä tikuttelin jouluaattonakin:

Äitimuorin sukkiin halusin kokeilla Broken Seed -mallia, joka jokin aika sitten taisi olla jonkinlainen hitti sukkarintamalla. Hämäläisenä on hyvä innostua näistä muoti-ilmiöistä vähän jälkikäteen. Ja sukujuuret selittänevät myös sen, miksi nämä sitten valmistui pari viikkoa myöhässä.

Sukat on kudottu kolmosen puikoilla Novitan Nallesta. Broken Seed -mallilla tehtyjä sukkia tutkaillessani päädyin jostain syystä kääntämään langat niin, että halusin "verkon" muodostuvan valkoisella, vaikka pääväri muutoin on punainen. Nyt valmiita sukkia ja samoja netin sukkakuvia katsellessani mietin, että mitähän päässäni silloin liikkui. Valkoista ja punaista olisi ehdottomasti pitänyt tehdä eri järjestyksessä. Oppia ikä kaikki!

Näyttävät ne onneksi ihan sukilta! Nilkan kohdalle virkkasin vielä valkoiset kukat koristeeksi, jotka kiinnitin napeilla:

Joulupukki muisti meikätonttuakin muutamalla käsityöjutulla! Jipii!

Äitimuorilta jokainen joulun juhlija sai villasukat jo ennen kuin pukki oli edes käynyt. Aikamoinen sukkakone! Paketeista paljastui myöhemmin sitten tällaista:

Kirja 150 neulottua reunapitsiä sekä tarvikepaketti paikkakuntalapasiin. Katselinkin joskus jossain paikkakuntalapasten ohjekirjaa ja mietin, että sitten kun alan opiskella kirjoneuletta, teen näitä. Ja nyt löytyy ohjeita kaikkiin Pirkanmaan kuntien lapasiin!

Kumitädiltä tuli vielä paketissa aivan ihana itse ommeltu tilkkuliina:

Olen joskus aiemmin saanut samantyylisen, hiukan pienemmän liinan, jossa on "Hyvä päivä" ja "Paha päivä" -tilkut. Olen vienyt sen työhuoneeseeni ja siitä aina aamuisin tarkistan, että tänään on niistä se ensimmäinen :)

Oikein hyvää vuodenvaihdetta ja uutta käsityövuotta 2016 kaikille!

-Hanna-

Useamman illan juttuja

Tämä postaus on Facebookin Käsityöblogit-ryhmän joulukalenterin 9. luukku. Viime vuonna kirjoittelin samoissa tunnelmissa vain kolme päivää ennen joulua. Tuolloin tarjolla oli viime hetken joululahjavinkkejä otsikolla Yhden illan juttuja. Nytkin ajattelin esitellä pari lahjaideaa, jotka ehtii vielä hyvin jouluksi toteuttaa. Ei ehkä ihan yhdessä illassa, mutta onhan aattoon vielä 15 yötä.

Eilen joulukalenterin luukusta paljastui Puikkomaisterin aivan ihana neulova tonttu. Huomenna pääsemme kaikki Mehukekkereille :) Kyllä meikäplikkaa jo ihan tuppaa jännittämään kaikki tämä joulutouhu!

Mutta ai niin, niihin tämänkertaisiin joululahjavinkkeihin: No ensinnäkin, onko mitään helpompaa ja nopeampaa kuin hyväksi havaittu kori! Korimalleja on maailma täynnä, ja mielikuvitusta käyttämällä keksii vielä muutaman lisää. Täksi jouluksi valmistui ainakin musta neliönmallinen kori:

Kori on virkattu kasin koukulla mustasta ontelokuteesta. Siis siitä samasta kuteesta, josta viime kesänä (vai oliko se jo edellisenä...) suunnittelin tähtimattoa. Mutta ei aina mene suunnitelmien mukaan, ei edes joka kerta!

Tämä kori sai inspiraationsa jo kuukausia sitten, kun törmäsin Birgitan pajan keramiikkanappiin. Sehän on mäyräkoira! Maastonakki! Ja minä tunnen yhden sellaisen! Joten tämä lähti joulumuistamiseksi Turkuun, ihanan Aatoksen luo.

Kyllä, sinne mahtuu kaikki tarpeellinen! :)

Toinen vinkki joulun pakettiin on paljon pinnalla ollut Urban Jungle -pipo. Edistyksellisenä ihmisenä (hahah!) tein sellaisen jo alkuvuonna, eli ennen hiljattain roihahtanutta popkornipipahuumaa. Ekan versioni kuvia ja linkki ohjeeseen on nähtävissä täällä. Tällä kertaa valmistui toiveen mukaisesti musta pipo:

Pipattimen tein Novitan Pirta-langasta 4,5 mm koukulla. Valmiista piposta tuntui jotain puuttuvan, joten mallailin reunaan erilaisia nappeja...

...mutta päädyin tähän pipontekijännäköiseen pikkunappiin:

Loppuun vielä iloisia perheuutisia. Muistattehan blogissa silloin tällöin seikkailevan Virallisen Virkkausassistenttini?

Hänen lisäkseen meille on muuttanut Kaiken Kuningatar. Hän ei aio olla assistenttina kenellekään, missään asiassa. Hänellä on assistentteja, useita. Hän ei ole assistentti. Hän on Kuningatar. Kaiken Kuningatar:

Oikein iloista joulun odotusta kaikille!

-Hanna-

Kääpiön kädenlämmittimet

Pienelle pojalle toivottiin pitkävartisia lapasia. Ihan lyhytvartiset kun ei kuulemma pienen pojan käsissä pysy, sen verran heiluvainen tapaus on kyseessä. Onneksi ikääkin on vielä niin vähän, että lapasen peukalolla kyseinen pikku-ukko ei tee vielä mitään. Lapasen peukku kun kuuluu meikäläisellä sinne samalla osastolle kuin villasukan kantapää: parempi kun niiden kanssa ei joudu sohlaamaan. Joten pystyin jopa harkitsemaan tämän toiveen toteuttamista!

Kaapista löytyi aiemmasta projektista jäänyttä Novitan Ipana-lankaa, ja tällaista sain siitä aikaiseksi:

Värit on näköjään vain sinnepäin, mutta sellaista se usein marraskuussa on. Lapaset kudoin niillä puikoilla, jotka satuin löytämään, eli 3,5 millisillä. Idean varsiin nappasin junasukista, tosin kerrosten määrissä on eroja.

Toiveena nimenomaan oli pitkävartiset lapaset. Onkohan ne tarpeeksi pitkävartiset, jos ne ylettyy olkapäihin... :)

Pikkupaviaanin siskollekin olen luvannut tehdä lapaset, joskus yli vuosi sitten, mutta valmista ei ole tullut... Heheh, sellaista se täällä meillä on! Onneksi Äitimuori tuli hätiin ja tekaisi päivässä pinkit tumput!

Sisko ja sen veli :) Terkkuja vaan Suomen toiselle laidalle!

-Hanna-

Minä kans olin messuilla!

Nimittäin Tampereella Suomen Kädentaidot -messuilla. Ja huh huijakkaa! Kyllä siinä sai jonotella, odotella, väistellä ja venytellä. Nimittäin jalkoja, jotka oli puhki jo kahden hallin kiertämisen jälkeen. Tämä kaikki oli onneksi odotettua, joten hermo ei onnistunut juurikaan palamaan.

Tässä muutamia tunnelmapaloja näytteilleasettajista, jotka meikäläistä puhuttelivat. Oma suosikkini koko messuilla oli Made in Nummila:

En oikein tiedä, miten tällainen ihanuus on mennyt minulta ihan ohi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Aivan ihania huopikkaita, takkeja, lyhtyjä... Mihin kaikkeen villa taipuukaan!

Toinen messujen suosikkini oli Hiekkakakku. Ihania herkkukoruja, koristeita ja magneetteja!

Vaikka kuinka tekisi mieli haukata, niin ei kannata. Nämä taideteokset on tehty luonnonmukaisista materiaaleita, kuten kierrätyspaperista, savesta ja taikataikinasta.

Messuilla tuntui tänä vuonna olevan paljon keramiikkaa. Itse jumittauduin tänä vuonna Anubiksen ja Birgitan pajan pisteille. Keramiikkapaja Anubis sijaitsee Iittalan Lasimäellä, ja siellä onkin tullut vierailtua useaan otteeseen. Nämä hahmot ovat niin ilmeikkäitä:

Birgitan pajan keramiikkanappeja olen käyttänyt aiemminkin mm. tässä virkatussa korissa. Myös pipon olen koristellut napilla. Nytkin meinasin seota nappikuorman äärellä, ja tällä kertaa kotiin tuli seuraavanlaisia nappeja:

Oli ilo huomata, että lähes kaikki näytteilleasettajat suhtautuivat hyvin kuvaamiseen. Blogisti-kyltti rintapielessä kertoi heti, mitä varten heiluin kameran kanssa. Kuvatuille pisteille jätin myös käyntikorttini. Ainoastaan yksi näytteilleasettaja kielsi kuvaamisen. Nihkeää suhtautumista ja jopa ristiriitaista tietoa kuvaamisen suhteen oli muiden bloggaajien kirjoitusten perusteella ilmassa, ja se on todella harmi. Toki jokaisella on oikeus kieltää tuotteidensa kuvaamisen, mutta lähtökohtaisesti ilmainen mainos käsityöbloggaajan sivuilla lienee harkinnanarvoinen asia? Joka tapauksessa sekä bloggajien että näytteilleasettajien messutunnelmaa varmasti edesauttaisi, jos pisteillä olisi selkeät kyltit kertomassa, onko kuvaaminen suotavaa vai ei.

Kaiken kaikkiaan messuvierailu oli osaltani oikein onnistunut. Saa nähdä, millaisiin ratkaisuihin järjestäjät tulevaisuudessa päätyvät. Jos nimittäin messujen koko kasvaa samaa tahtia kuin tähän asti, kolme päivää ei yksinkertaisestä tälle ihmismäärälle riitä. Onko ratkaisuna messupäivien lisääminen? Messujen järjestäminen syksyllä ja keväällä? Lippujen hinnan korottaminen? Joku muu, mikä?

Oma saaliini päivän päätteeksi oli yllättävän maltillinen:

-Hanna-

Synttäriarvonnan voittaja!

Jipii, on tullut aika julistaa synttäriarvonnan voittaja! Onnettaren onnenluku kertoo, että voittaja on... tittididittittiii: Beate56!! Onneksi olkoon!

Muistin virkistämiseksi tässä vielä kuva siitä, minkälainen paketti voittajalle lähtee:

Paketista löytyy vähän kaikenlaista, on nappia, virkkuukoukku, kynttilöitä ja tietysti lankaa. Voittajalle laitan sähköpostia.

Mutta mitä ihmettä! Huomenna nokan saa kääntää kohti Tamperetta ja Kädentaitomessuja. Kävelykuntoa on herkistelty, säästöpossu rikottu ja kyynärpäätaktiikkaa hiottu. Kädentaitomessut, täältä tullaan! :)

-Hanna-

Retroa rääpäleelle

Joskus käsityöstään ei oikein tiedä, mitä siitä lopulta tulee. Pitkin matkaa mietityttää tykkääkö koko jutusta ollenkaan, purkaisiko vai tekisikö loppuun, ja jos tekee niin mitähän lie saa aikaiseksi... Tämä seuraava on ehkä paras esimerkki juuri tällaisista väkerryksistäni.

Kaikki sai alkunsa jo viime keväänä, kun tutkailin aikapäiviä sitten Äitimuorilta saadun jämälankasäkin sisältöä. Mukana oli muutamia keriä Puro Batik -lankoja eri väreissään. Aloin kutoa 3,5 mm puikoilla tasaisia (niin tasaisia kuin nyt osaan) neliöitä ainaoikeinneuleella. Silloin ei vielä ollut mitään ajatusta, mitä niistä palasista tekisin. No, tänään niistä valmistui monen mutkan kautta tällainen vauvanpeitto:

Virkkasin 12 palasta yhteen lankalaatikosta löytyneellä Viking Ville -langalla. Se on harmillisen karheaa lankaa vauvanpeittoon, mutta muutakaan siihen hätään ei löytynyt. Odotellahan ei voinut, kun pirspiraatio iski!

Yhteen ruutuun kudoin hetken mielijohteesta sydämen sileällä neuleella. Ihan hämmästyin, miten hyvin se onnistui. Koska valmiissa peitossa sydän ei oikein erotu, kirjailin sen reunat ei enempää eikä vähempää kuin kirkkaanpunaisella langalla :) Joku värioppinut siellä varmaan taas pudistelee päätä, mutta mulla on tähän vain kaksi sanaa: vastarannalta moi!

Tästä tuli siis peitto pienelle pojalle. Sattuipa niin, että lähikaupan korttihyllyltä suorastaa hyppäsi eteeni kortti, jonka värimaailma on juuri passeli:

Loppuun asti mietin tykkäänkö tästä peitosta vaiko en. Enkä oikein vieläkään tiedä... Tämmöinen retrohko ei-niin-silmiä-hivelevä viutilo vömpäle tämä on, mutta ehkä ajaa asiansa, varsinkin kun talvi on tulossa. Monta juttua tekisin nyt erilailla, mutta purkuhommat sai riittää ja tekele oli vain saatava pois käsistä. Kestänee hetken, ennen kuin yhtä suunnittelematta teen mitään. Seuraavaksi on saatava hyppysiin jotain ohjeesta tehtävää.

"Huolehtikaa tästä karhusta, kiitos". Siinä ne tärkeimmät tuoreille vanhemmille! Sisäpuolella lukee "Paljon onnea ja marmeladivoileipiä!". Siinä toiseksi tärkeimmät :)

-Hanna-

P.S. Vielä on aikaa osallistua edellisessä postauksessa päälle päräytettyyn synttäriarvontaan!

Varaslähtö synttäreille: ARVONTA!

Vastarannan Virkkaaja on pian ollut olemassa jo kaksi vuotta. Kaksi! Ei voi kuin ihmetellä, miten aika kuluukin niin nopeasti... Ilmeisesti hyvien harrastusten parissa :)

Ensimmäinen blogipostaukseni näki päivänvalon marraskuun loppupuolella 2013, joten varsinaista juhlapäivää pitää vielä hieman odotella. Synttäriarvonnan kanssa en vain malta enää odotella, joten tässä tämä tulee:

Synttäriarvonnan palkintopaketista löytyy tällä kertaa lemppariasioitani, eli seuraavaa:

• Novitan Minikerät -paketti
• Yksi kerä Novitan 7 Veljestä -lankaa (väri 334 keltavihreä)
• Edellisen langan koukutteluun sopiva Novitan virkkuukoukku koko 4,0
• Kaksi 50 g vyyhtiä Svarta Fåret Chic -lankaa
• Viisi raitanappia
• Kaksi kynttilää

Tässä vielä lähikuvaa näistä herkullisista karkkinapeista:

No mitenkäs tämän palkinnon voisi voittaa omakseen? No ensinnäkin pitää olla hyvää kaveria Onnettaren kanssa. Kun se asia on hoidossa, toimi arpoja saadaksesi näin:

-Yhdellä arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta

-Kahdella arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta ja olet lukijani

-Kolmella arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta, olet lukijani ja linkkaat tämän postauksen omassa blogissasi

Kirjoitathan kommenttiin kuinka monella arvalla olet mukana. Liitä vastaukseesi myös sähköpostiosoitteesi, jos se ei profiilisi kautta käy muutoin selväksi.

Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 11.11. saakka. Arvontapuuhiin pääsemme juuri sopivasti ennen Tampereen kädentaitomessuja :) Onnea arvontaan!

-Hanna-

Onnillinen viltti

Täällä taas pitkästä aikaa! Lähdinpä virkkailemaan tietämättä jälleen mihin päädyn. Kaapissa on pyörinyt jo pitkään kaksi kerää Novitan Onni-lankaa, joista jostain syystä halusin päästä eroon. Aloin virkata mummoruutua, joka vain kasvoi ja kasvoi... Jossain kohtaa keksin, että tästähän voisi tulla erään ekaluokkalaisen torkkupeitto. Synttäritkin kun odottelivat sopivasti nurkan takana. No mutta kappas:

Kahdesta kerästä Onnia syntyi 4,5 koukulla viltti, jonka sivun pituus on noin metri. Reunaan virkkasin vielä pari valkoista kerrosta Red Heart Baby -langalla.

Jotakin viltti tuntui vielä kaipaavan, joten virkkasin vielä Red Heart -langan jämistä kolme kukkaa. Kukkasille lennähti nappilaatikosta muutama leppäkerttu. Kesä ei siis voi olla vielä ohi! :)

Kuten usein, tälläkin kertaa tuli lopuksi kiire, joten kukat ei oikein kestä lähempää tarkastelua. Koko viltin pingottamisesta en ehtinyt edes haaveilla.

Tällainen virkkuutyö on meikäläisen lempparipuuhaa, ainakin näin syksyllä. Ei tarvitse seurata ohjetta ja laskea silmukoita.

Hypistelymuhvien tekeminen muistisairaille vanhuksille on nyt in (lisätietoa esim. täältä). Samantyylinen hypisteltävä rauhoittaa usein myös lapsia. Mikä sen mukavampaa, kun viltissä on jotakin hypisteltävää, jos vaikka Uni-Masa on myöhässä.

Näyttää ihan siltä, että Prinsessa Päivänsankari on kelpuuttanut uuden torkkupeiton :)

Ensi kuussa tämä blogi täyttääkin jo kaksi vuotta! Sitähän sopii tietysti juhlia jollakin asiaan kuuluvalla arvonnalla ;)

-Hanna-

Kumitädin kolmiohuvi

Teinpä pikapikaa kolmiohuivin synttärinimpparilahjaksi kummitädilleni eli tutummin Kumitädille. Hitaana hämäläisenä keksin ajatuksen hieman turhan myöhään, joten viime päivinä tuli veivattua koukkua oikein olan takaa. Ohjetta lähdin etsiskelemään Dropsin sivuilta, ja löytyihän sieltä mieleinen malli, nimittäin Evening Breath, virkattu viuhkakuvioinen kolmiohuivi. Tämmöistä sain aikaiseksi:

Lankana oli Novitan Huurre ja koukkuna 4. Mallin oppi nopeasti ulkoa ja sen jälkeen virkkaus sujui lähes itsestään. Valmiin huivin kokoa en tullut mitanneeksi, mutta pitkä sivu taisi lähennellä kahta metriä ja korkeuttakin oli pingotettuna metrin verran.

Huivi lähti tosiaan Kumitädille, joka onkin itse varsinainen käsityöhai. Tottuneeseen silmään ne tekemäni muutamat virheet loistaa varmaan heti, mutta haitanneeko tuo!

Kumitäti ilmoitti heti tykkäävänsä erityisesti itse tehdyistä jutuista, joten se jos mikä ilahduttaa aina, kun omia tekeleitään jollekin väkertää ja antaa. Itsekin olen saanut Kumitädiltä monenlaisia itse tehtyjä juttuja essusta korvalappupipoon. Kumitäti tietää muutenkin, mistä meikäläinen tykkää. Tässä esimerkiksi kesällä saamani nimpparikortti:

Kumitädin kolmiohuivi oli meikäläisen tavanomaiseen kässäilyvauhtiin verrattuna oikea pikatyö. Ja mukavahan tätä oli tehdä! Seuraavaksi taidan palata vauvapeiton kimppuun.

-Hanna-