sunnuntai 19. marraskuuta 2017

I survived Kässämessut 2017!

Huh ja huh! Olihan se aikamoista! Tänä vuonna osallistuin Suomen Kädentaidot -messuille lauantaina. Tavallisesti olen käynyt messuilla perjantaisin, jolloin väkeä on himpun verran vähemmän, mutta nyt en päässyt paikalle kuin lauantaina.


Kaikkea mielenkiintoista ja upeaa tuli jälleen kerran nähtyä. Ja voi kurjuus, miten paljon jäi vielä näkemättä! Taktiikkana oli kierrellä ja pysähtyä sinne, mikä mielenkiintoiselta näytti, ja muutama täsmäiskukin tuli tehtyä. Taktiikka ei ihan pitänyt, sillä jotkut mielenkiintoiset paikat olivat niin ruuhkaisia, että oli parempi kiertää kauempaa.

Neulovillan pisteellä tuli tietysti poikettua, ja sieltä pari kerää lähtikin kyytiini mukaan.




Ihan tätä koko korillista ei lähtenyt matkaani, mutta lahjateknisistä syistä en nyt vilauttele ostoksiani tarkemmin.

Yksi messujen herkkupala oli jälleen kerran Made in Nummila. Katsokaas näitä:


Messuilla kuulin kursseista, joita MIN on suunnitellut mahdollisesti joskus järjestää. Minä niin oon siellä! Kausikortin hankin semmoisiin! Ihan sama missä ja milloin, minä olen siellä!


Made in Nummilan Pialla oli muuten messujen paras luukki! Kattokaa ny! :) Instagramista (@madeinnummila) olinkin etukäteen jo tirkistellyt, että tänäkin vuonna osaston emännällä on jotain muuta kuin musta jakkupuku päällä.


Messujen syötävien herkkujen osasto tuli myös tsekattua, vaikka ruuhka siellä oli jäätävä. Sieltä mukaan tarttui makusiirappeja. Langan lisäksi kässäpuolelta mukaan lähti olkanauhallinen klipsukukkaro, jollainen olikin hankintalistallani. Ostokseni pysyivät siis varsin maltillisina! Ideoita ja pimpsiraatiota tuli puolestaan imuroitua pää täyteen! :)


Ei hupia ilman harmia. Ensimmäistä kertaa messuilla hiipi mieleen, että EI ENÄÄ IKINÄ! Nimittäin väenpaljous oli ajoittain todella ahdistava. Ei se toki ollut mikään yllätys, mutta nyt kävijämäärä tuntui kasvaneen aivan äärimmäisiin mittoihinsa ja vähän sen ylikin. Välillä jopa pieneen kaaokseen kärjistyvä massaliikkuminen varsinkin aulaa kohti ei ollut kenellekään turvallista epämukavuudesta puhumattakaan. Messuseuralaiseni kanssa mietimme mitä valtavalle ryysikselle voisi tehdä. Tilanne on hankala, kun vuosittain toteutuvat uudet kävijäennätykset ovat tietysti järjestäjien mieleen. Mutta mikä se ratkaisu tungokseen voisi olla? Itselleni mieleen on tullut moniakin enemmän tai vähemmän toteuttamiskelpoisia ajatuksia: Messut vähintään nelipäiväisiksi (kyllä kiitos!)? Järjestetään kahdesti vuodessa, jolloin yksien messujen kävijämäärä ehkä maltillistuisi? Lippuja myyntiin vain rajoitettu määrä päivää kohden (tätä kannatan itse)? Lastenvaunujen ja rattaiden kielto? Ikäraja? Töniville ja etuileville mummoille häpeäpaalurangaistus? Selvästi vastoin tahtoaan paikalle raijatuille papoille oma leikkinurkkaus tai kaljateltta? Mitteepä itte tuumailet?

Aiemmin aina tässä kohtaa mietin, että millä sitä malttaa odotella kokonaisen vuoden seuraavia messuja. Tällä kertaa mietin, että mitäpä, jos ensi vuonna suuntaan messuiluenergiani muihin, hieman pienempiin käsityötapahtumiin. Nooh... luulen tietäväni, missä jälleen vuoden päästä pyörin :) Saas nähdä, kuinka ämmän käy!

-Hanna-

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kukkaro ja Kalevalakuulumiset

Nätit kukkaronkehykset huuteli kässäkorissa siihen malliin, että ei auttanut kuin virkata taas kukkaro. Kaapista löytyi ohuehkoa valkoista sukkalankaa, jota tällä erää käytin. Tämmöinen siitä sitten tuli:


Kukkaro on virkattu vanhalla hyväksi havaitulla mallilla: ensin pyöreä pohja, joka on suurinpiirtein samankokoinen kuin kehykset avattuna. Sitten korkeutta oman maun mukaan.


Kylkeen kiinnitin koristeeksi vaaleanpunaisia haaraniittejä. Bling bling! Mutta ou nou... Niittien metallihaarat ei tunnu sisäpuolella kovin mukavilta.


Niittien suojaksi virkkasin pienen paikan pylväillä, ja ompelin sen sisäpuolelle kiinni.



Tässä kuvaparissa näkyy myös syksyisen päivän ja illan ero... Eihän tuo paikka mikään kaunistus ole, mutta toimii. Eikä se sieltä sisäpuolelta onneksi näy.


Mitkäs sieltä kukkaron takaa kurkistelee! Aivan, ne on minun Kalevana CAL -palaset. Ja kyyyllä, huomenna julkaistaan jo 14. palanen. Mullahan niitä on valmiina tällä hetkellä kuusi ja puoli. Noooooh... Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa :)


Valmiit palat on vähän vinksinvonksin, mutta josko viimeistään yhdistäminen niitä hieman oikaisisi. Peittoon valitsemani väripaketti on nimeltään "Värioksennus (eli mitä jämäloota on syönyt sisäänsä)" :)

-Hanna-

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Huippurouvan hartiahuivi

Virkkasin eräälle huipputyypille syntymäpäivälahjaksi hartiahuivin. Koska keksin idean yhtäkkiä yllättäen ja tapani mukaan hieman viime tipassa, niin lankakaupallekaan ei ollut aikaa juosta. Kätköistä löytyi sinisävyistä Alize Angora Gold Simliä, joka oli passeli tähän projektiin. Ainoastaan väri hieman tökki, mutta minkäs teet, kun juuri sillä sekunnilla piti aloittaa. Nelosen koukulla ja ahkeralla veivauksella ehdin tehdä juhlapäiväksi tällaisen:


Malli on Drops Designin ilmaisohje Evening Breath, jolla olen kerran aiemminkin virkannut huivin (sen voi kurkistaa täältä). Mallin oppii pian ulkoa, minkä jälkeen virkkailu sujuu aika mukavasti. Eeeeeipä sillä, mahtuu sinne viimeiseen mallikertaan vähän virheitäkin. Nooooo ne on niitä käsityön tunnusmerkkejä... :)


Kerän alkupuolella oli solmu, jonka jälkeen värijuoksu meni sekaisin. Toki huomasin sen vasta ihan liian myöhään. Solmusta johtuen huivin alkuosa on niin pitkään tummansininen. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi saattanut mennä purkuhommiksi. Reunus olisi myös ollut nätimpi, jos se olisi tullut tummalla osuudella. Noooh, simmost se o.


Huivi toimii hyvin myös tavallisena kaulahuivina, jos perinteinen hartiahuiveilu ei iske.


Kyllä pakettien askartelu on sitten mukavaa puuhaa! :)


-Hanna-

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Gugguu guggaro!

Seommoro! Kylläpä on taas hujahtanut pitkä tovi viime kirjoituksesta. Tähän on olemassa ihan hyvä syy: ei ole mitään valmistunut. Tai siis nyt on! Mutta eilistä ennen ei. Kässärintamalla on toisaalta laiskottanut ja toisaalta iskenyt adhd. Monta projektia on käynnissä! :)

No mutta tässä tämmöinen kukkaro:


Nämä avatun kehyksen mukaisesti virkatut kukkarot ovat olleet Facebookin käsityöryhmien hitti viime päivinä. Tämmöinen laumasielu kun olen, niin pakkohan se oli itsekin kokeilla. Kässäkorista löytyi sopivat kehyksetkin. Tästä siis aloitin:


Lankana oli Novitan Miami ja koukkuna 3,5-millinen. Kehykset on tainnut Äitimuori tuoda Karnaluksista.


Aika pieni kukkaro siitä tuli, mutta sinne mahtuu vaikka mitä! Toivottavasti noin 100 000 euroa... :)


Kaiken Kuningatar hyväksyi tekeleen. Kukkaro lähti muistoksi työkaverille, joka pian siirtyy kohti uusia haasteita.

Ei kai sitä muuta kuin niiden muiden projektien kimppuun! Lomakin alkoi juuri sopivasti. Äitimuorilta hain lainaan ompelukoneen. Saa nähdä, mihin sillä tulee kaasuteltua!

-Hanna-

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tähtitaivaan alla - ARVONTA

Virkkasin viltin! Ja ajattelin pystyttää Vastarannan virkkaajan Facebook-sivulle arvonnan, jolla etsin sille uuden kodin :)


Kummitädiltä saadussa lankasäkissä oli Novitan vanhoja Nostalgia-lankoja, jotka halusin jonnekin hukata. Ne olivat aika pölhönnäköisiä, sillainsa vähän niin kuin meikäläinenkin. Valitsin ensimmäiseksi mielestäni kamalimman keränlopun, eli langan, jossa on ruskeaa, sinistä ja kahdenlaista harmaata - oikea vaarinkalsariväri siis - ja aloin virkata soikeaa mummonruutua.

Virkkasin 4,5 koukulla ja keksin, että lykkään samaan tekeleeseen kaikki sinisävyiset jämälankani, jotka ovat 7 Veljeksen vahvuisia. Niitä ei kilokaupalla ollut, sillä sininen ei ole mikään lempivärini (tai ei ainakaan ollut. Tämän viltin myötä taisin vähän tykästyä siniseen). Virkkasin mukaan omassa kätkössäni ollutta farkunsinistä lankaa, jota oli jäänyt kummipojan monsteripöksyistä.


Koska viltti muistutti sinikirjavuudessaan tähtitaivasta, virkkasin siihen vielä kuun ja muutaman tähden. Kokoa viltille tuli n. 110 cm x 85 cm. Koonsa puolesta tämä sopisikin parhaiten vaikka jonkun pikkuihmisen torkkupeitoksi :)


Reunojen epätasainen römpöttimäisyys ilmentää hyvin kehittämismahdollisuuksia, joita käsityötaidoistani vielä löytyy. Tähdet on tarkoituksella kiinnitetty väärinpäin, sillä Säde-langan paljetit jäivät virkatessa vain nurjalle puolelle näkymään. No mutta, ei se ole niin justiinsa!


Arvon tosiaan tämän viltin Vastarannan virkkaajan Facebook-sivulla. Ei muuta kuin sinne käymään ja osallistumaan arvontaan, niin ehkä pääset köllöttelemään tähtitaivaan alle :)

-Hanna-

torstai 13. huhtikuuta 2017

Lämmintä lähestyvän talven varalle...

...onhan se talvi nimittäin ihan tuossa nurkan takana, heheh! Kyllä se niin on, että meikäläisen projektit ne vaan venyy ja paukkuu. Onneksi ei ole kukaan mulle aikatauluja laatinut!

Viime kerran ufoista valmistui pari juttua. Ja tosiaan, ajatus oli silloin reilusti viime vuoden puolella, että nämä olisivat olleet lämmikkeenä jo menneenä talvena. No ei aina käy niin kuin suunnittelee :)


Nokkelimmatpokkelimmat siellä jo huomasikin, että nämä ovat ihan perussukat, jotka kudoin 7 Veljeksen raitalangasta. Puikot oli KnitPron Symfoniet kokoa 3,25. Varren kudoin 3 oikein 1 nurin -joustinta ja kantapää on ristiinvahvistettu (tai ainakin yrittää olla). Kyllä sitä edelleen vaan riittää kantapäässä opiskeltavaa!


Sukat on omiin jalkoihini liian isot, joten kärjet näyttää tässä hassuilta. Onneksi sukat on menossa lahjaksi inansa isompiin räpylöihin.

Toinen valmiiksi kahlattu juttu on virkattu kauluri:


Joo-o... Lämmittäähän se! Lankavalinta ei mennyt ihan nappiin, sen verran tönkkö tästä tuli. Ja luulen, että saattaa päästää myös väriä. Lanka on alelaarista mukaan hypännyttä Merino Super Big Mixiä. Mukavan pehmoista, mutta voi jösses sitä miljoonaa säiettä, jotka eivät pysyneet koossa. Hermo paloi.


Pari nappia kiinnitin koristeeksi. Olisi sittenkin voinut valita ne isommat napit.


Virallinen Virkkausassistenttikin tuumailee vähän kummissaan, että mikä reuhka tämä onkaan...


Simmost! Kässäilyrintamalla on tosiaan ollut melkoisen rauhallinen meininki, mutta ei se mitään. Nyt taas kädet syyhyää, mutta pitäisi vielä keksiä joku oikein kiva juttu, jonka kimppuun iskeä. Hyvää pääsiäistä kaikille!

-Hanna-

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ufohavaintoja

Tiiättekö mitä pitää tehdä, kun ei ole mitään valmista näytettävää? Näyttää keskeneräisyyksiä! On kyllä semmoiset ufojen (UnFinished Objects) kokoontumisajot taas meneillään, että en kohta tiedä, mihin projektejani enää jemmaisin. Ja tosiaan valmistahan ei tunnu tulevan mistään...


Perusvillasukat 7 Veljeksen raitalangasta ovat valmistumassa hitaasti (mutta ehkä myös varmasti). Nämähän oli tarkoitus saada jo jouluksi valmiiksi... Onneksi kukaan ei tiedä, minkä vuoden joulua olin ajatellut :) Tämä sukkaparin valmistumisen nihkeys huutelee jälleen tuttua juttua: luuppaus, luuppaus, luuppaus. Enkä ensi kerralla.


Tällaisen kukkaverhoviritelmän aloitin varmaan jo pari vuotta sitten. Kylppärin ikkunaan olisi tarkoitus joku päivä ripustaa tämä. Noooh... saapa nähdä tuleeko valmista koskaan.


Siirrytään huiviosastolle. Tässä on kolmiohuivi, joka on hieman turhan nafti. Aloitin jo piparkakkureunuksen virkkaamisen, mutta totesin huivin olevan liian pieni. Purkaminen ja lisämitan virkkaaminen on ollut suunnitteilla jo vaikka kuinka kauan. Ehkä se pimpsiraatio iskee ihan kohta!


Tässä iänikuinen Nurmilintu-huivini. Tämä on majaillut varmaankin pisimpään kässäpussissani. Innostuin kutomaan muutaman kerroksen tässä joku ilta, mutta nyt ei nappaa yhtään. Eka pitsiosio on taisteltu läpi, sekin tosin aivan väärin. Josko seuraava pitsiosio onnistuisi paremmin - jos joskus sinne asti pääsen. Lanka vain on niin ihanaa, että tämä olisi huippua saada valmiiksi!


Sitten tämä kaulurihässäkkä. Tämä on jo noloa! Ei puutu kuin päättely ja jokin koriste (joko nappeja tai virkattu kukka), ja tämä olisi valmis. Tämä taitaa tökkiä sen vuoksi, ettei tästä oikein tullut sellaista kuin toivoin. Vaikka eihän se vielä ole edes valmis. Voi minnuu.


Kummitädiltä sain suuren laatikollisen erivärisiä puuvillalankoja. Kokeilin viktoriaanisen neliön virkkausta, sillä onhan tämä malli melkoisen kaunis. Ja nätti neliö siitä tulikin. Mietin, kuinka älyttömän monta neliötä saisin koukutella, jotta niistä syntyisi päiväpeitto parisänkyyn. Luultavasti liian monta... Lankaa kyllä riittäisi:


Viime aikoina on tullut tehtyä käsitöitä melko vähän. Useampana iltana on saanut keinutuoli olla rauhassa. Mikään keskeneräinen ei ole napostellut, eikä uusia ideoitakaan ole mielessä. Joku iso peittoprojekti yksinkertaisella mallilla kiinnostaisi, mutta sellainen vaatisi hieman suunnittelua. Ja päässä liikkuu ainoastaan silmät! Nooh, eiköhän se kässäinnostus taas kevään mittaa löydy :)

Kun ei itse saa mitään valmiiksi, niin onneksi joku saa. Tässä kuva uusimmista Äitimuorin sukista, jotka sain. Nämä on niin ihanat! Ja lämpöiset. Villasukat - maailman paras keksintö!


-Hanna-

lauantai 18. helmikuuta 2017

Parin pylvään peitto

Onpas siitä huiman pitkä aika, kun on viimeksi ollut mitään blogattavaa. Olen virkannut peittoa, ja päätin alkuvuonna, etten bloggaa ennen kuin se on valmis. Ja nyt se on! Peiton valmistumista odotellessa olenkin ollut aktiivisempi tuolla Vastiksen Facebook-sivuilla, jossa ehdin pitää jo pienen ystävänpäiväarvonnankin. Kannattaa käydä tykkäämässä!

Mutta siihen peittoon, tässä se on:


Ai miksi se on "Parin pylvään peitto"? No laskeskelin tuossa, että sitä virkatessa tuli koukuteltua yhteensä 27 661 pylvästä - siis ihan pari vain :) 


Aloitin tämän virkkaamisen ajatuksena tuhota pahvilaatikollinen 7 Veljestä -langan jämiä. Olen samantapaisen peiton virkannut aiemmin, siitä voi lukea täältä. Tässäkin peitossa oli sama idea: yksi kerros yhdellä värillä, eikä mukana ole lainkaan mustaa (eipä sen väristä jämää laatikosta olisi löytynytkään). Värijärjestystä ei ole suunniteltu yhtään, olen napsinut laatikosta jämiä sattumanvaraisesti. Hieman pidin silmällä, ettei sama väri toistu liian usein. Koukun koko oli 4,5.


Kyllä sen alle yksi tai kaksikin tyyppiä mahtuu päikkäreille :) Kokoa en tullut mitanneeksi, ja epäluotettavalla henkilövaa'alla (minusta ne kaikki on epäluotettavia!) painoksi tuli noin 1,4 kiloa. Eli kymmenisen kerää lankaa saa varata, jos tällaista tiiviihköä ja suurehkoa peittoa alkaa virkata.


Lankojen päitä en päätellyt (ihan niin hullu meikäläinenkään ei ole), vaan solmin aina kolmen langan ryhmät umpisolmuun. Tälla tavalla olen aiemmin "päätellyt" kahden muunkin peiton langat, tosin olen hapsuihin lisäksi kiinnittänyt puuhelmiä. Tähän peittoon en laittanut helmiä, koska ne eivät ole kaikkein kätevimmät pestessä. Eikä myöskään silloin, kun sängyssä pyöriessä kova helmi jää polven alle. Au!


Mitä värejä! Olkoon tämäkin sellainen elämänriemuinen lämmin peitto, jonka alle on hyvä kääriytyä. Ja tylsyyden iskiessä voi etsiskellä vaikka niitä muutamia rivejä, joissa yksi jämä on loppunut ja olen vaihtanut lähes saman sävyiseen toiseen jämään. Niitä on siellä muutama... ;)


Olo on kuin olisi saattanut loppuun suurenkin projektin. Ja olihan siinä toki puuhaa, mutta erittäin mieleistä! Parasta on, että moni jämäkerä tuli tuhottua. Josko sitten siirtyisi seuraavan projektin kimppuun - heti kun keksin, mikä se on :)

Aurinkoista kevättä kaikille!

-Hanna-