torstai 13. huhtikuuta 2017

Lämmintä lähestyvän talven varalle...

...onhan se talvi nimittäin ihan tuossa nurkan takana, heheh! Kyllä se niin on, että meikäläisen projektit ne vaan venyy ja paukkuu. Onneksi ei ole kukaan mulle aikatauluja laatinut!

Viime kerran ufoista valmistui pari juttua. Ja tosiaan, ajatus oli silloin reilusti viime vuoden puolella, että nämä olisivat olleet lämmikkeenä jo menneenä talvena. No ei aina käy niin kuin suunnittelee :)


Nokkelimmatpokkelimmat siellä jo huomasikin, että nämä ovat ihan perussukat, jotka kudoin 7 Veljeksen raitalangasta. Puikot oli KnitPron Symfoniet kokoa 3,25. Varren kudoin 3 oikein 1 nurin -joustinta ja kantapää on ristiinvahvistettu (tai ainakin yrittää olla). Kyllä sitä edelleen vaan riittää kantapäässä opiskeltavaa!


Sukat on omiin jalkoihini liian isot, joten kärjet näyttää tässä hassuilta. Onneksi sukat on menossa lahjaksi inansa isompiin räpylöihin.

Toinen valmiiksi kahlattu juttu on virkattu kauluri:


Joo-o... Lämmittäähän se! Lankavalinta ei mennyt ihan nappiin, sen verran tönkkö tästä tuli. Ja luulen, että saattaa päästää myös väriä. Lanka on alelaarista mukaan hypännyttä Merino Super Big Mixiä. Mukavan pehmoista, mutta voi jösses sitä miljoonaa säiettä, jotka eivät pysyneet koossa. Hermo paloi.


Pari nappia kiinnitin koristeeksi. Olisi sittenkin voinut valita ne isommat napit.


Virallinen Virkkausassistenttikin tuumailee vähän kummissaan, että mikä reuhka tämä onkaan...


Simmost! Kässäilyrintamalla on tosiaan ollut melkoisen rauhallinen meininki, mutta ei se mitään. Nyt taas kädet syyhyää, mutta pitäisi vielä keksiä joku oikein kiva juttu, jonka kimppuun iskeä. Hyvää pääsiäistä kaikille!

-Hanna-

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ufohavaintoja

Tiiättekö mitä pitää tehdä, kun ei ole mitään valmista näytettävää? Näyttää keskeneräisyyksiä! On kyllä semmoiset ufojen (UnFinished Objects) kokoontumisajot taas meneillään, että en kohta tiedä, mihin projektejani enää jemmaisin. Ja tosiaan valmistahan ei tunnu tulevan mistään...


Perusvillasukat 7 Veljeksen raitalangasta ovat valmistumassa hitaasti (mutta ehkä myös varmasti). Nämähän oli tarkoitus saada jo jouluksi valmiiksi... Onneksi kukaan ei tiedä, minkä vuoden joulua olin ajatellut :) Tämä sukkaparin valmistumisen nihkeys huutelee jälleen tuttua juttua: luuppaus, luuppaus, luuppaus. Enkä ensi kerralla.


Tällaisen kukkaverhoviritelmän aloitin varmaan jo pari vuotta sitten. Kylppärin ikkunaan olisi tarkoitus joku päivä ripustaa tämä. Noooh... saapa nähdä tuleeko valmista koskaan.


Siirrytään huiviosastolle. Tässä on kolmiohuivi, joka on hieman turhan nafti. Aloitin jo piparkakkureunuksen virkkaamisen, mutta totesin huivin olevan liian pieni. Purkaminen ja lisämitan virkkaaminen on ollut suunnitteilla jo vaikka kuinka kauan. Ehkä se pimpsiraatio iskee ihan kohta!


Tässä iänikuinen Nurmilintu-huivini. Tämä on majaillut varmaankin pisimpään kässäpussissani. Innostuin kutomaan muutaman kerroksen tässä joku ilta, mutta nyt ei nappaa yhtään. Eka pitsiosio on taisteltu läpi, sekin tosin aivan väärin. Josko seuraava pitsiosio onnistuisi paremmin - jos joskus sinne asti pääsen. Lanka vain on niin ihanaa, että tämä olisi huippua saada valmiiksi!


Sitten tämä kaulurihässäkkä. Tämä on jo noloa! Ei puutu kuin päättely ja jokin koriste (joko nappeja tai virkattu kukka), ja tämä olisi valmis. Tämä taitaa tökkiä sen vuoksi, ettei tästä oikein tullut sellaista kuin toivoin. Vaikka eihän se vielä ole edes valmis. Voi minnuu.


Kummitädiltä sain suuren laatikollisen erivärisiä puuvillalankoja. Kokeilin viktoriaanisen neliön virkkausta, sillä onhan tämä malli melkoisen kaunis. Ja nätti neliö siitä tulikin. Mietin, kuinka älyttömän monta neliötä saisin koukutella, jotta niistä syntyisi päiväpeitto parisänkyyn. Luultavasti liian monta... Lankaa kyllä riittäisi:


Viime aikoina on tullut tehtyä käsitöitä melko vähän. Useampana iltana on saanut keinutuoli olla rauhassa. Mikään keskeneräinen ei ole napostellut, eikä uusia ideoitakaan ole mielessä. Joku iso peittoprojekti yksinkertaisella mallilla kiinnostaisi, mutta sellainen vaatisi hieman suunnittelua. Ja päässä liikkuu ainoastaan silmät! Nooh, eiköhän se kässäinnostus taas kevään mittaa löydy :)

Kun ei itse saa mitään valmiiksi, niin onneksi joku saa. Tässä kuva uusimmista Äitimuorin sukista, jotka sain. Nämä on niin ihanat! Ja lämpöiset. Villasukat - maailman paras keksintö!


-Hanna-

lauantai 18. helmikuuta 2017

Parin pylvään peitto

Onpas siitä huiman pitkä aika, kun on viimeksi ollut mitään blogattavaa. Olen virkannut peittoa, ja päätin alkuvuonna, etten bloggaa ennen kuin se on valmis. Ja nyt se on! Peiton valmistumista odotellessa olenkin ollut aktiivisempi tuolla Vastiksen Facebook-sivuilla, jossa ehdin pitää jo pienen ystävänpäiväarvonnankin. Kannattaa käydä tykkäämässä!

Mutta siihen peittoon, tässä se on:


Ai miksi se on "Parin pylvään peitto"? No laskeskelin tuossa, että sitä virkatessa tuli koukuteltua yhteensä 27 661 pylvästä - siis ihan pari vain :) 


Aloitin tämän virkkaamisen ajatuksena tuhota pahvilaatikollinen 7 Veljestä -langan jämiä. Olen samantapaisen peiton virkannut aiemmin, siitä voi lukea täältä. Tässäkin peitossa oli sama idea: yksi kerros yhdellä värillä, eikä mukana ole lainkaan mustaa (eipä sen väristä jämää laatikosta olisi löytynytkään). Värijärjestystä ei ole suunniteltu yhtään, olen napsinut laatikosta jämiä sattumanvaraisesti. Hieman pidin silmällä, ettei sama väri toistu liian usein. Koukun koko oli 4,5.


Kyllä sen alle yksi tai kaksikin tyyppiä mahtuu päikkäreille :) Kokoa en tullut mitanneeksi, ja epäluotettavalla henkilövaa'alla (minusta ne kaikki on epäluotettavia!) painoksi tuli noin 1,4 kiloa. Eli kymmenisen kerää lankaa saa varata, jos tällaista tiiviihköä ja suurehkoa peittoa alkaa virkata.


Lankojen päitä en päätellyt (ihan niin hullu meikäläinenkään ei ole), vaan solmin aina kolmen langan ryhmät umpisolmuun. Tälla tavalla olen aiemmin "päätellyt" kahden muunkin peiton langat, tosin olen hapsuihin lisäksi kiinnittänyt puuhelmiä. Tähän peittoon en laittanut helmiä, koska ne eivät ole kaikkein kätevimmät pestessä. Eikä myöskään silloin, kun sängyssä pyöriessä kova helmi jää polven alle. Au!


Mitä värejä! Olkoon tämäkin sellainen elämänriemuinen lämmin peitto, jonka alle on hyvä kääriytyä. Ja tylsyyden iskiessä voi etsiskellä vaikka niitä muutamia rivejä, joissa yksi jämä on loppunut ja olen vaihtanut lähes saman sävyiseen toiseen jämään. Niitä on siellä muutama... ;)


Olo on kuin olisi saattanut loppuun suurenkin projektin. Ja olihan siinä toki puuhaa, mutta erittäin mieleistä! Parasta on, että moni jämäkerä tuli tuhottua. Josko sitten siirtyisi seuraavan projektin kimppuun - heti kun keksin, mikä se on :)

Aurinkoista kevättä kaikille!

-Hanna-

torstai 29. joulukuuta 2016

Murusen monsteripöksyt

Joulu tuli, joulu meni! Monta pakettia taas pukki toi, ja parissa paketissa oli lankaakin! Kyllä pukki tietää, mistä tykkään :)

Pienimmän kummitädinmurun pakettiin kääräisin jotain hurrrrrjaaaaaa! Nimittäin neulotut monsterihousut:


Nämä pöksyt on minun ihkaeka neulottu vaate, jos joskus yläasteella tehtyä muotopuolta vauvanpaitaa ei lasketa mukaan. Pari lastenvaatetta olen kyllä virkannut. Neulepuikoilta on aiemmin tipahtanut vain muutamia villasukkia, muita asusteita sekä pari vauvanpeittoa. Nämä ovat housut, eli oikea vaate, olen siis neulonut vaatteen! Suurensuuri itseni ylitys siis :)


Kudoin (koska meillä päin kudotaan, ei neulota) villapöksyt Kupla-blogin ohjetta mukaillen 7 Veljestä -langasta. Vyötärö on aloitettu 3,5 mm pyöröpuikoilla, sen jälkeen vaihdoin 4 mm pyöröihin ja lahkeet on kudottu 4 mm sukkapuikoilla. Välillä oli vähän vaikiaa, välillä yllättävän helppoa. Vähän niin kuin elämäkin.


Eihän niistä lähellekään täydellisiä tullut. Kavennusten ja muiden kommervenkkien kohdalla on tahattomia tuuletusreikiä, eikä pyllyn kohdalla olevia silmukointeja pidä läheltä tuijotella. Mutta josko ne olisivat lämpimät! Saattaa kyllä olla, että kummipoika on pöksyihinsä sopiva juuri ensi heinäkuun paikkeilla, jolloin toivottavasti villahousuja ei tarvita.

Virkkasin samalle pikkumussulle viime kesänä maton ristiäislahjaksi, kuvia siitä voi tutkailla täällä. Ylijääneistä kuteista virkkasin nopeasti korin:


Korin kylkeen kiinnitin Birgitan pajan keramiikkanapin. Sehän sopii kuin nappi ots... öh, siis koriin!


Sinne koriinhan se kekkulimonsteri hyppäsi! Mitähän sitä sitten? :)

-Hanna-

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Synttäriarvonnan voittaja!

Niin se viikko vierähti ja nyt on aika arpoa synttäriarvonnan voittaja! Blogihan täytti kokonaiset kolme vuotta, ja sen kunniaksi arvotaan tällainen paketti:


Kaneliksi riisipuuron päälle ajattelin tyrkätä voittajalle vielä pienen lisäyllätyksen, nimittäin neljä virkattua lasinalusta, jotka on aiemmin blogissa esiteltykin:


Ja voittaja ooooooon... Susanna Posti! Onneksi olkoon! :) Sinua lähestytään ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen.

Meidän joulukuusemme koristeltiin eilen, ja varaslähdön ottaneet tontut toivat jo pari lahjaakin kuusen alle. Olen siis ilmeisesti ollut ihan superkiltti tänä vuonna! Kaiken Kuningattarella piti yöllä kiirettä, kun hän yöhepuleissaan touhotti kuusen koristeiden kimpussa. Saa nähdä, pysyykö puu pystyssä aattoon asti...

Nyt toivotamme koko konkkaronkka oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!


-Hanna, Ukkeli, Assari ja Hänen Korkeutensa-

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kun arvontalaulu raikaa!

Niin ne vuodet vierii, ja itse sitä vain nuortuu! Vai miten se oli... Mutta tosiaan, marraskuun lopulla tuli jo kolme vuotta siitä, kun tämä Vastis-blogi näki päivänvalon! Kyllä sen huomaakin, että uhmaikä on pahimmillaan :)

Mikä sen parempaa kuin juhlia synttäreitä jälleen arvonnan merkeissä! Tällä kertaa palkintolaatikosta löytyy tällaisia juttuja:


Paketista löytyy
  • Jan Eatonin kirja Virkkaajan vinkit
  • Vihreänkirjava kerä Kirjopirkka-lankaa, joka koostumukseltaan sopii vaikka sukkalangaksi
  • Kaksi kerää (oranssi ja petrooli) Myboshi-lankaa
  • Sualapähkinöjä
  • Neljä söpistelypuunappia
Napit näkyvät paremmin tässä:


No mitenkäs voi osallistua? Yhdellä arvalla olet mukana kommentoimalla tätä postausta. Toisen arvan saat, jos tykkäät Vastarannan virkkaajan Facebook-sivusta. Kerro kommentissasi, osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla. Jätäthän sähköpostiosoitteesi, jos se ei muutoin käy nimimerkkisi kautta ilmi. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 18.12. klo 12 saakka.


"Lykkyä pyttyyn jokaiselle!", toivottaa Virallinen Virkkausassistenttikin!


"Kiinnostaa ku kilokramma kakkaa!", toteaa puolestaan Kaiken Kuningatar.

Rauhallista joulun odotusta! :)

-Hanna-

lauantai 3. joulukuuta 2016

Luukku 3: Lampun jouluhenki

IIIK! Kohta se joulupukki taas rymyää kylään! Tämä postaus on Facebookin Käsityöblogit-ryhmän kolmas luukku. Kanssani täällä luukussa lymyää Arjen Karnevaali. Kannattaa piipahtaa sielläkin katsomassa, mitä Jonnan kalenteriluukusta löytyy. Eilen perjantaina kalenterissa seikkaili Villa Nanna ja Ideoiblogi. Huomenna sunnuntaina pääsemme kurkistamaan Nonnun joulunodotustunnelmia. Ihana joulukuu! Ihana joulukalenteri!


Joulu tuo kaivatun valon vuoden pimeimmän kauden keskelle. Koska auringonmollukka viihtyy näinä päivinä meidän leveyspiirimme taivaalla kovin lyhyen aikaa päivästä, siellä sun täällä on valonlähteinä erilaisia lamppuja, lyhtyjä ja kynttilöitä. Päätimmekin Ukkelini kanssa lyödä pollamme yhteen, ja keksimme tuunailla yhdessä muutamia lamppuja. Näitähän on hyvä kääräistä vaikka lahjapakettiin!


Ukkelini on intohimoinen valokuvaaja, ja erityisesti hän tykkää filmikuvaamisesta. Lisää Ukkelin kuvia on muuten nähtävissä mm. Instagramissa ja hänen blogissaan. Tämä lamppu on tuunattu positiivifilmillä. Negatiivit eivät näyttäisi yhtä mukavilta kuin realistisesti toistuvat pikkukuvat. Paitsi tietysti sitten, jos tykkää zombeista. Miten paljon ihania muistoja voi lampun pintaan tallettaa!


Itse tartuin tutumpaan työkaluun eli virkkuukoukkuun, ja virkkasin lampulle joulunpunaisen hupun. Tässä käytin Vilma-lankaa, joka löytyi jämälankalaatikosta. Mitään mallia ei ollut, vaan virkkasin ruutuvirkkauksen tyyppisesti mitä mieleen tuli. No, mieleen tuli sydän. Miten kivoja päällisiä saisi virkkaamalla erilaisia kuvioita vaikkapa mustasta kalalangasta! Taidankin kokeilla vielä sellaista.


Nappilaatikkooni on kertynyt jo aika monta keramiikkanappia, joita kiinnitin yhden joutilaan lampun pintaan. Miltähän näyttäisi, jos sohlaisi kuumaliimapyssyn kanssa, ja kiinnittäisi lampun pinnan täyteen muovinappeja... Hmm, taidan kokeilla sitäkin! Pari lamppua nimittäin vielä odottaa uutta ilmettä.


Muistattehan, että Vastis löytyy myös Facebookin puolelta! Ilmoittelen siellä sekä myös täällä tulevasta synttäriarvonnastani. Nii-in, tämä blogihan täytti jo kokonaiset kolme vuotta marraskuun lopulla! Kunnon räkäuhmaikä alkakoon! Käsityömessujen ja joulukalenteritohinoiden vuoksi synttäriarvonta on tänä vuonna hieman myöhässä. Mutta huoli pois, se on tulossa! :)


Näiden lampuntuunausideoiden myötä toivotamme Virallisen Virkkausassistenttini kanssa kaikille lämpöistä ja rauhallista joulun odotusta! Johan meitä vähän jännityttää, tuoko pukki tänä vuonna hiiliä, risuja vai herkkuluita... :)

-Hanna-