Matti kukkarossa?

Olen nähnyt netissä monenlaisia toteutuksia erilaisista virkatuista kukkaroista, ja pakkohan sellaista oli itsekin kokeilla. Äitimuorilta sain muutamat kukkaronkehykset, puolikas kerä ruskeaa Novitan Puro Batikia löytyi jämälankakassista. Tuon värin tuotanto taitaa muuten olla loppunut, ainakaan en löytänyt sitä enää Novitan sivuilta.

Koukuksi otin nro 3, jotta kukkarosta tulisi riittävän tiivis. Kuten aiemminkin olen kertonut, meikäläisen on turha yrittää jotain kangasta tuonne sisälle vuoriksi ommella. Mitään ohjetta ei ollut, vähän kuuklailin mallikuvia virkatuista kukkaroista ja suunnittelu olikin sitten siinä.

Virkkasin siis kiinteitä silmukoita kukkaron muotoon sivuilla silmukoita lisäillen ja vähentäen. Pohjan kohdalla aloin tehdä peilikuvana toista puolta, eli koko kukkaro on virkattu yhdestä palasta. Sitten taitoin virkatun palan kaksinkerroin ja ompelin sivusaumat kiinni. Ensin kokeilin virkata sivusaumat kiinteillä silmukoilla, mutta niistä tuli rumat. Kokeilin vielä toista ratkaisua, kunnes kolmannella kerralla ompelin sivut neulalla. Sitten vasta kelpasi.

Kehysten kiinnitys olikin oma projektinsa, koska ne eivät olleet ommeltavaa laatua. Niiden kiinnittämiseksi tarvittiinkin hieman koukkua kovempia välineitä:

Pursottelin liimaa kehysten sisään, sormiin, vaatteisiin ja sohvaan, ja sen jälkeen tungin mattopuukolla (älkää tehkö tätä kotona) kukkaron reunoja kehyksiin. Olin virkannut molempiin kehyksiin meneviin yläreunoihin ylimääräiset piilosilmukkakerrokset, jotta ne olisivat muuta pintaa paksumpia ja jäisivät kehyksiin nalkkiin paremmin. Jäihän ne. Sitten tuommosilla pihdeillä (pahoittelut, jos työkalutermistö ei osu kohdilleen) puristelin kehyksen kiinni. Mikä virhe! Pihdeistä jäi rumat naarmut kehyksiin. Olisi kannattanut laittaa väliin vaikka joku kangas, tai puristella jollain tasaisemmalla kuin hammastetulla osalla. Oh well, ens kerralla sitten... No tämmöinen siitä kuitenkin tuli:

Siistin tursuilevan liiman jälkiä kynsilakanpoistoaineella, jota tietysti ensin kaatui käsille, vaatteille ja sohvalle. Kehykset jäivät silti mielestäni turhan epäsiisteiksi, kun naarmut loistavat liiman putsaamisen jälkeen entistä selvemmin.

Kukkaron toiselle puolen liimasin puumerkkini. Kukkaron korkeus on noin 14 cm ja leveys alaosan leveimmästä kohtaa noin 16 cm. Ihan hauska pikkuaskare, vaikka hermo hiukan paloi purkamiseen ja liiman kanssa läträämiseen... :)

-Hanna-

Kas näin heiluu kassi...

...ja kassi heiluu näin... Täti Monika täällä terve! Edellisellä Toikan reissulla silmiini osui suhtkoht iso kartio jotakin punottua lankaa, joka värinsä puolesta piti pelastaa uuteen kotiin, tietämättä mitä se edes on ja mitä siitä voisi tehdä. Kyseessä oli hiukan tuollaisen terrakotan värinen chenille-punoslanka, joka koostuu muutamasta chenille-lankasäikeestä ja niitä kiertävästä ohuesta vaaleasta langasta. Tästä mielenkiintoisesta punoslangasta oli virkattu kiva kesäkassi näytille liikkeeseen, ja siitä se ajatus sitten lähti! Ihastuksissani en tullut edes kysyneeksi, mistä moista lankaa oli tullut. Liikkeessä on saatettu tehdä tätä myös itse, koska kartiossa ei ole mitään valmistustietoja.

Koukuksi nappasin sillä hetkellä suurimman lähettyvillä olevan, ja se oli 6,5 mm. Päätin kokeilla virkata jonkinlaisen kassin, tutusti taas sen enempiä suunnittelematta. Kassin pohjaa varten katsoin mallia Kangas-Aitan Esteri-kassin ohjeesta, mutta aikalailla fiilispohjalta tuli koukuteltua kiinteää silmukkaa toisensa perään. Koitin virkata aika tiiviisti ja napakasti, koska tiesin, ettei meikäläisestä ole mitään sisävuoria tähän ompelemaan.

Tämmöinen siitä sitten tuli:

Sangat on Äitimuorin tuliaisia Karnaluksista, samoin koristekukkasen keskustaan ommeltu veikeä keltainen nappi. Kukan virkkasin jostakin lankakaapista löytyneestä jämänytystä. Hiukan suunnittelin jotain pientä kapeaa pikkuläppänappikiinnityssysteemiä, koska en ala riehumaan minkään vetoketjuhommeleidenkaan kanssa, ja kassinsuu on aikas avonainen lompakkovarkaan unelma. Suunnitelma muhikoon vielä tovin, josko tätä vielä tuotekehittelisin. Nämä loppuhiomiset ja viimeistelyt ei ole oikein mun juttuni, seuraava virkkuutyö on nimittäin jo aloitettu, ja tämä saisi ihan mielellään pysyä siellä valmiiden töiden joukossa :)

Toiselle sivulle ompelin puumerkin:

Kyllä sinne näköjään kaikki oleellinen mahtuu:

Tämä oli oikein tämmöinen viikonlopun iltapuhde ja valmistui tosi nopeasti. Mitähän sitä sitten keksisi... :)

-Hanna-

Kaikemmoisia!

Koukku on suihkinut viime aikoina niin ahkerasti, etten ole ehtinyt tekeleitäni edes täällä plokissa esitellä :) Mutta tässä näitä tulee! Kesä on koittanut ja ajattelin muistaa työkavereitani, kahta supernaista, jollakin itsetehdyllä. Ja koska yleensäkin tartun lankaan ja koukkuun ensin ja mietin vasta sitten (jos sittenkään), mitä niistä voisi tehdä, niin nytkään en tuhlannut aikaa suunnitteluun. Päähän pälmähti kolmiohuivit, mikäpäs siinä!

Tästä se ajatus sitten lähti. Kirjavaa Alize Simli -angoralankaa tarttui mukaan Toikan myymälästä, valkoinen Alize Pullu -angorapaljettilanka on Äitimuorin tuliaisia käsityöreissulta Karnaluksista. Kirjavasta langasta tein kolmiohuivin tällä Novitan ohjeella (hieman mukaellen tosin) ja nelosen koukulla, ja tällainen siitä tuli:

Valkoiseen huiviin löysin ohjeen Moda-lehdestä nro 3/2005, koukkukoko oli 4,5 mm. Siitä syntyi tällainen:

Koska kirjallisten ohjeiden seuraaminen ei meikäläisen älynystyröillä täysin onnistu, tuli huivin loppu- eli alaosa sävellettyä päästä. Vähän turhan isokin ehkä huivista tuli, en taas oikein osannut ajatella, miten paljon pingottaminen suurentaa kokoa.

Onko yläpuolen kuvassa huivi vai lintu? :)

Tässä vielä lähikuvaa kuviosta:

Loppuun vielä äitienpäivälahjaksi Äitimuorille virkatut tossut:

Tuossa ylläolevassa kuvassa tossut ovat muuten Äitimuorin virkkaaman pöytäliinan päällä. Kuten näkyy, ihan vielä ei koukutella samassa sarjassa :)

Mukavaa viikonloppua!

-Hanna-