perjantai 19. helmikuuta 2016

Löysäpipoista touhua!

Kässäkassistani on tupsahtanut maailmaan pari myssyä. Ensimmäinen niistä olikin oikein mieluisa projekti, joka alkoi sopivan langan metsästyksellä. Ja voi mikä tuuri! Melkein naapurissa on lankakauppa (ja voi, miten turmiollista se voi olla, mutta ei puhuta siitä nyt)! Ja aivan ihana lankakauppa onkin, nimittäin Neulovilla. Langalla oli muutama tärkeä kriteeri: pehmoinen, ei saa kutittaa ja joku oikein herkkuväri. Silmiini pompsahti Rooster Yarnsin Almerino Aran -lanka. Voe jehna, miten käteen sopivaa lanka voi olla!


Kyseessä on babyalpakka-merino -lanka. Tosi pehmoista ja sopivan kierteistä meikäplikan makuun, joten tätä oli hyvä koukutella. Väriksi valitsin gooseberryn eli karviaisen. Täytyy muuten kehua Neulovillan verkkokauppaa: ei juuri yksinkertaisempi ja selkeämpi voisi olla! Siellä vähän pölhömpikin nettiostaja osaa toimia. Ei sillä, että itselläni mitään ongelmia olisi koskaan verkko-ostamisen kanssa ollut. Mutta ehkä jollain joskus on ollut. Jossain. Jollakulla muulla, ei tietenkään minulla... Mutta niin, asiaan! Virkkasin siis koukulla nro 5 ja malli syntyi harmailla aivosoluillani. Ja tällainen siitä valmistui:


Pipon kylkeen virkkasin samalla langalla myssyn reunaan kukan, jonka kiinnitin turkoosilla napilla. Väriä elämään! Kevät tulee! Terveisiä Nokialle! :)

Toinen pipo valmistui jo aiemmin. Toive kantautui Ukkelin siskolta, jolle aiemmin kudoin peruspipon Hile-langan jämistä. Kyseinen myssy oli kuulemma ryöstetty perheen pikkurintsessan toimesta, joten toista pipoa toivottiin. Minähän semmoisen samalla mallilla tein, tällä kertaa toiveen mukaisesti pinkkinä:

Kasin pyöröpuikoilla tein Viima-langasta (oikein väristä Hilettä ei löytynyt) 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta. Päälakea kohti aloin kaventaa silmukoita. Tästä(kään) ei kovin paksua pipoa tullut, joten onneksi kevät keikkuen tulevi. Reunaan taas virkkailin kukan koristeeksi. En kai osaa tehdä enää mitään ilman tällaisia ylimääräisiä hörhötyksiä.


Seuraava projekti onkin jo koukulla. Ans kattoo mitä siitä kehkeytyy!

-Hanna-

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Minun ystäväni...

...on kuin villasukka, joka talvella lämmittää! Tämän päivän kunniaksi sain Äitimuorilta uudet lempparisukat:


Eikö ole söpöläiset! Myös posti-Kusti toi ihuneja kortteja. Tässä yksi niistä:


Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minun hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

-Petri Virtanen-

Onnellista ystävänpäivää kaikille!

-Hanna-

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Sukkasirkus jatkuu

Hellurei ja hellät tunteet pitkästä aikaa! Kului tovi, ennen kuin mitään valmistui, joten blogin puolellakin on ollut hiljaista. Mutta vihdoin jotain on päätelty! Ihan itsekin yllätyin, että jälleen tarjolla on - uskokaa tai älkää - sukkia. Ensimmäiset on sentään virkatut sukat pienelle viikarille:


Näihin sukkiin katsoin vinkkejä Novitan ohjeesta virkattuihin villasukkiin. Lankana käytin Ipanan jämiä. Koska valmiit sukat näyttivät hieman tasapaksuilta pötköiltä, virkkasin nilkkoihin vielä kiristysnauhat. Josko ne pysyisivät niiden avulla paremmin jalassa. Ja jos nauhoilla ei olekaan virkaa, niin ne on helppo vetää pois.


Nämä olivat ihkaekat virkatut sukkani, ja kantapään ja kiilakavennusten helppous pääsi kyllä yllättämään. Täytyy joskus virkkailla sukat aikuisten koossa.

Lankamaailmasta pelastin taannoin Maija-lankaa, josta suunnittelin sukkia. Kerän väreissä on juuri lemppareitani:


Vielä kun nappasin samalla mukaani KnitPro Symfonie -puikot, niin mikäs oli kutoessa. Mutta voehan tylsyys! Naisten sukkakoossa värit asettuivat niin, että sukkiin muodostui ihan pöhkö kuvio. Mieleen alkoi hiipiä mielikuvia trooppisesta myrkkysammakosta tai iho-oireisesta krokotiilista...

Toisesta pöhköydestä saan syyttää pelkästään itseäni. Olin varannut lankaa (vain) kaksi kerää ja pelkäsin langan loppuvan kesken. Sen vuoksi tein aivan turhan lyhyen varren ensimmäiseen sukkaan. Lankaa olisi lopulta riittänyt tuplasti pidempiin varsiin. No, oppia ikä kaikki. Niin ja onko parempaa syytä vihdoin opetella se looppaaminen, eli sukkien kutominen varpaista varsiin kaksi sukkaa kerrallaan.


Jos näillä ei olisi ollut pientä hoppua valmistua työkaverin synttärilahjaksi (lopulta "vain" pari viikkoa myöhässä), olisin purkanut nämä ja tehnyt uudestaan jollain muulla tavalla. Nilkkojen kohdalle virkkasin kukat, jotka kiinnitin napeilla. Eivät nekään näitä silti kokonaan pelasta... Langan värit toistuvat toivomallani tavalla ainoastaan kantapäissä ja kärkikavennusten kohdalla.


Toisen sukan kohdalla kukka muuten peittää reiän, joka silmukoita poimiessa sukkaan lipsahti. Minkä leipuri peittää tomusokerilla ja lääkäri mullalla, niin meikkis peittää kukkakoristeella! Mutta ei kerrota siitä kenellekään :)


Nämä sukat eivät ole ollenkaan siitä parhaasta päästä käsitöitäni, mutta tulivat valmiiksi. Jälleen kerran voi todeta, että sitä saa mitä sattuu tulemaan! :)

-Hanna-