keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Pipo päässä pakkasella, pienen pyllylle peitto!

Edellisen postauksen pipan myötä sain viestin, että "mulle tuollainen mustana, kiitos!". No kyllähän mää ny simmosen tekaisen, täähän tuleekin melko nopeasti. Ohje on siis saatavissa englanniksi täältä, ja suomeksi pipon ohjetta on hämmästelty Pipon ytimestä -blogissa. Musta popkornipipo näyttää tältä:


Vaikka musta oli väritoive, en väreistä tykkäävänä osannut sitä jättää ilman koristetta. Nappiloorasta löytyi ihana keramiikkanappi, jonka olin pelastanut viime syksynä Suomen Kädentaidot -messuilta muutaman muun napin kanssa. Nämä ovat Birgitan Pajalta ja voi juku, kun ovat ihania. Sytämenmuotoinen nappi sopi hyvin ystävänpäivänä ystävälle ystävällisesti lahjoitettuun pipoon.


Pienimmästä kummitytöntylleröstämme tuli pari päivää sitten isosisko. Koska mielikuvitukseni on kovin rajattu, aloitin jo pari kuukautta sitten kutomaan (kyllä!!) vauvanpeittoa uudelle tulokkaalle. Peittojahan on tullut viime aikoina tehtyä useampikin. Langaksi oli valikoitunut eräällä Lankamaailman reissulla mukaan tarttunut, automaattisesti raitaa pukkaava pumpulimaisen pehmeä akryylilanka Marino Soft. Vaihtelun vuoksi tartuin tosiaan pyöröpuikkoihin (kiitos sinä ystävällinen ystäväni lainasta!) ja enempää miettimättä kudoin helmineuletta silmät sikkurassa. 


Vajaa pari kerää sain tuhlattua, kunnes peitto jäi odottelemaan vauvan syntymää. Mietin, että jos tulokas on tyttö, virkkaan peittoon reunuksen punaoranssilla langalla. Jos maailmaan taas putkahtaakin poika, niin vihreällä. Ja näin siinä sitten kävi:


Tyttöhän sieltä maailmaan tuli :) Virkkasin reunuksen valmiiksi ja lähetin peiton postissa uudelle omistajalleen. Siinä rytäkässä unohtui mitata valmiin peiton koko, ja kuvatkin napsin häthätää kännykällä. Harmillisesti peiton värit ei toistu ollenkaan oikeanlaisina näissä kuvissa. Värimaailma lähentelee retroa ja miellyttää omaa silmääni hirmuisesti. Väri ei taida nykypäivän pinkki-blingbling-glitter -maailmassa olla kovin in, mutta sekin käsitöissä on niin kivaa: saa ihan itte päättää värin (paitsi kun toivotaan mustaa pipoa, heheh)! :)


Ajatus oli hieman pingottaa peittoa, jotta siitä tulisi tasainen, mutta en malttanut enää odotella. Niinpä peitto on juuri postikuskin matkassa.


-Hanna-

8 kommenttia:

  1. No tulipas supernopeesti toi pipo! Ja on kyllä hieno. Ja peittokin on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se nyt niin supernopeesti, tää on jo aiemmin tehty. Uusimmat kerät odottelee vielä käsittelyä...

      Poista
  2. Kuka sitä nyt ihan musta pää haluais olla? Vähän valoo on kiva.
    Mukavaa kun muistat aina mainita tuon tietyn kuskin myös...
    Ihania tuotoksia.
    Missä avustajan kuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsiläinen, Virallinen Virkkausassistentti ei ole onnistunut tunkemaan yhteenkään kuvaan. Asia pitääkin korjata heti ensi kerralla! :)

      Poista
  3. Heippa!
    Ihana blogi sinulla, tuli semmoinen kotoinen olo kun tämän löysin :)
    Tulen seuraamaan blogiasi, itse virittelen omaa blogiani uuelleen käyntiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa! Tervetuloa :) Kiva saada uusia lukijoita.

      Poista
  4. Onpa nätti pipo, sydän piristää sitä kivasti.
    Ja sievä on vauvanpeittokin :)

    VastaaPoista