Arvonnan voittaja, onneksi olkoon!

Synttäriarvonnan osallistumisaika päättyi eilen, ja tänään suoritettiin juhlallinen arvontatilaisuus. Synttäriarpajaisiin osallistuneita on paljon, suuri kiitos kaikille kommenteista ja onnitteluista! Aamusella kirjoittelin omat arpalaput kaikille osallistuneille:

Onnettareksi tähän tärkeään tilaisuuteen pääsi Ukkelini:

Ukkeli nosti korista yhden arpalipukkeen, jossa komeili seuraava nimi:

Onneksi olkoon Pirena! Olet synttäriarvonnan voittaja, ja täältä suunnalta lähetetään pian sähköpostiisi tiedustelu, mihin osoitteeseen palkintopaketin voi toimittaa :)

Synttärihuumassa keskeneräisten töiden kasa on kasvanut jälleen ihan omiin sfääreihinsä. Tässä pikaisesti kerätyt tämänhetkistet UFOt (unfinished objects eli käsityöt, joista suap nähä tullooko mittään vuan ee toena hötkyillä):

Siinä on vauvanpeittoa, vilttiä, patalappua, pääkallohuivia, tossua, kolmiohuivia, tyynynpäällistä... Ei keskustella niistä parista virkatusta pehmolelusta tai palapeitosta tai muista, jotka keskeneräisinä majailevat kaapissa. UFO-kasaan ei ole tulossa tällä hetkellä pienennystä, sillä vanha taistelutoverini golf-kyynärpää (tenniskyynärpään veli) on nostanut ilkeää päätään. Virkkuukoukut ja kutimet on pannassa. Sen sijaan nautin nyt näiden kavereiden seurasta:

Näillä eväillä uutta viikkoa kohti!

-Hanna-

Ottelu ompelukoneen kanssa

Jostain tällaisesta asetelmasta se aamupäivällä lähti liikkeelle:

Muutaman kuukauden pituinen tuijotuskilpailu ompelukonetta vastaan päättyi lähiotteluun. Minä voitin. Hah!

Kaapissa on majaillut viikkotolkulla kankaat Virallisen Virkkausassistenttini uutta petiä varten. Äitimuorilta lainattu Toyota taas on nököttänyt makuuhuoneen nurkassa. Petiä varten löysin Eurokankaasta palan makoisaa luukuvioista puuvillakangasta. Koska pala ei olisi riittänyt koko petiin, ostin sen kaveriksi jotakin tuollaista tummanruskeaa vakosametin tapaista kangasta, alelaarista sekin.

Petin toteutin ompelemalla ikään kuin ison tyynyliinan, jonne sisälle laitoin peiton. Näin peti on sitten helposti pestävissä pesukoneessa. Peiton taittelin kahteen kertaan ja ompelin sen nurkista hieman kiinni, jotta se ei olisi jatkuvasti pussin sisällä mytyllä. Virallinen Virkkausassistenttini kun joskus saattaa petiään hieman möyhiä... Koska aivoistani puuttuu monien muiden osien lisäksi avaruudellisen hahmotuksen tumake, piti viereen hakea kaapista tyynyliina ja tutkailla siitä, missä järjestyksessä ja miten saumat kannatti ommella. Ja tuommonen siitä sitten tuli:

Kokoa pedillä on suurinpiirtein 100 x 75 senttiä.

Totutusti peti on vähän sinnepäin tehty, saumat on hieman mutkikkaat ja sitä rataa. Peti meni kuitenkin tiukasta laaduntarkastuksesta heittämällä läpi:

Ja samantien petiin piti kiehnätä omat hajut:

Approved!

Ja jottei totuus unohtuisi, niin vielä vähän jotain virkattuakin. Päällystin nimittäin jokin aika sitten lasipurkin virkkamalla ja sain uuden virkkuukoukkupurkin. Samaa lankaa oli vielä hieman jäljellä ja kaapista löytyi pari purkkia, joten lisäksi mulla on nyt nappipurkki ja puikkopurkki:

-Hanna-

P.S. Kävin siellä Suomen Kädentaidot -messuilla minäkin. Kauhee ruuhka. Ihania juttuja. Töniviä mummoja. Valtavasti ideoita ja inspiraatiota. Ensi vuonna uudestaan!

Hurraa, synttäriarvonta!

Onnea minulle ja minun plokille! Ensimmäisestä postauksesta on vierähtänyt jo vuosi. VUOSI. Kylläpä aika kuluu nopeasti!

1-vuotisjuhlia ajattelin juhlistaa perinteisellä tavalla eli arvonnalla! Ja mitä kässäplokistin arvontapalkintoon oikein kuuluukaan... No tietty kässähommeleita! Sekä valoa ja turvaa vuoden pimeimpään aikaan. Palkintopaketista löytyy

• Novitan Minikerät -lankapaketti
• kerä Marks & Kattensin Fame-lankaa herkkukirjovärissä (75 % superwash-villa, 25 % polyamidi)
• edellisen kerän koukutteluun sopiva Novita virkkuukoukku (koko 3,0 mm)
• Marimekon Unikko-heijastin
• Oranssi pöytäkynttilä

Arvontaan osallistut seuraavasti:

-yhdellä arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta

-kahdella arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta ja olet lukijani

-kolmella arvalla olet mukana, kun kommentoit tätä postausta, olet lukijani ja linkkaat omassa blogissasi tämän arvonnan.

Kirjoitathan kommenttiin kuinka monella arvalla olet mukana. Laita mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jos se ei profiilin kautta käy muutoin selväksi.

Osallistumisaikaa lauantaihin 22.11. saakka. Onnea arvontaan!

Kiitos kaikille lukijoille! Toivottavasti pysytte matkassa mukana jatkossakin :)

-Hanna-

Häikäisevä Ukkelini

Voihan ryytymä! Elellään vuoden pimeintä aikaa, kun on marraskuu ja odotellaan lunta. Pimeyden karkottamiseksi nappasin kainalooni pari kerää Red Heart Reflective -heijastinlankaa ja päätin kyhätä omalle Ukkelilleni pipon. Ukkelilla on kummallinen tapa hukata ja/tai hajottaa pipoja, hanskoja ja sen semmoista, joten niitä ei ole ikinä liikaa. Pipo piti tehdä joulupukin konttiin, mutta eihän täällä mitkään tonttuhommelit pysy salassa. Varsinkaan, kun ei ole haisua pipon kokoluokasta, joten parempi oli käydä pipon edetessä mittailemassa sitä Ukkelin päähän.

Siitä sitä alkoi pipoa pukata koukulla nro 5,5. Mitään ohjetta ei ollut, enkä muutenkaan tämmöisissä jaksa laskeskella silmukoiden lisäämisiä tasavälein. Joten lisäilin silmukoita kutakuinkin silloin, kun muistin. Ihan piponnäköinen tekele siitä silti tuli. Lankaa kului hieman toista kerää, joten loppulankaa ajattelin käyttää lapasiin. Koska lanka ei olisi riittänyt kahteen lapaseen, tein ne pääosin kaapista löytyneestä Crelando-langasta, jossa on mukana villaa ja alpakkaa. Tiijä sitten mitä näille tapahtuu käytössä...

Ristin nämä myös maailman rumimmiksi lapasiksi. Ohjetta en jaksanut taaskaan katsella, vaan tein lapaset vähän onniarviolta vanhan muistikuvan perusteella. Ensimmäisen lapasen jälkeen en enää muistanut, miten olin ensimmäisen lapasen peukalon tehnyt, mutta ei se mitään... Peukut tuli molempiin. Ja näin häikäisevä Ukkeli täältä nyt sitten löytyy:

Nyt on Ukkelilla jälleen uutta hukattavaa.

Kävin muuten kirjaostoksilla! Tarkoitus ei ollut, mutta kun pino mielenkiintoisia virkkauskirjoja lähestulkoon käveli vastaan, niin ei auttanut kuin ottaa yksi mukaan:

Kyseessä on siis Jan Eatonin kirja Virkkaajan vinkit. Saman kirjoittajan 200 virkattua ruutua on ollut jo pitempään hyllyssä, ja tämä on kyllä vähintään yhtä hyvä. Tämä olisi ollut aivan ehdoton silloin, kun aloittelin tätä virkkailua, mutta hyvin tarpeellinen tämä on kyllä vieläkin. Parasta on, että kirjasta löytyy virkkaushommeleiden lisäksi perustietoa mm. väriopista, huovuttamisesta ja lankojen värjäämisestä. Nam!

Tällaista tällä erää. Vielä olisi pari viikkoa aikaa Suomen Kädentaidot -messuihin Tampereella. Niitä odotellessa! Ostoskassit on pakattu ja messukunnon herkistely alkaa pikkuhiljaa.

-Hanna-

P.S. Oho, ploki täyttää näillä näppäimillä yhden vuoden! Ei vastaanottoa, olen matkoilla. Mutta hei, ensi postauksessa juhlitaan arvonnan merkeissä!