lauantai 28. toukokuuta 2016

Vetoketjupussukka ja arvonta!

Vastarannan Virkkaajan Facebook-sivuilla lupailin jotakin itsetehtyä arvottavaksi. Vinkkikuvan yhteydessä kyselin arvauksia, mitä voisi olla valmistumassa. Hauskin veikkaus oli bikinit :) Sellaisia ei ole luvassa, mutta pari oikeaakin vastausta  tuli. Nimittäin vetoketjupussukka! Jokainen, joka on saanut jonkinlaista vihiä meikäläisen mielikuvituksen tasosta, osasikin tämän hyvin päätellä. Edellisessä postauksessa kun esittelin Ukkelille valmistuneen vetoketjupussukan.

Ja tällainen nyt siis valmistui:


Tämä kuten edellinenkin pussukka on siis aloitettu vetoketjusta. Alunperin idean sain Mie ite! -blogista.

Pussukasta tuli kooltaan noin 21 cm x 11 cm. Lankana käytin Äitimuorin jämälankasäkistä löytynytta ohuen sukkalangan loppua, joka siis sisältää villaa.


Ja kuten luvattua, tämän vetoketjupussukan yllätyssisältöineen voi saada omakseen osallistumalla arvontaan! Tällä kertaa arvonta suoritetaan Vastiksen Facebook-sivuilla. Pussukka arvotaan siellä kaikkien Fb-sivujen tykkääjien ja kilpailukuvaan kommentoineiden kesken. Tervemenoa siis sinne osallistumaan! :)

Kilpailukuvassa kysytään omaa käyttötarkoitusvinkkiä tälle pussukalle. Jos lyö tyhjää, niin tässä muutama ehdotus:

Tässä voi säilyttää naamanmaalaustarvikkeita


No mitä sitä ihminen muuta tarvitsee, kuin namiskuukkeleita


Ai niin, tietysti virkkuukoukkuja!

Onhan se aika hemppis väreiltään, mutta tosiäijä voi hyvin
käyttää tätä työkalupakkina!

Seuraavaksi sitten jotain ihan muuta. Uusia keskeneräisyyksiä on jälleen ilmestynyt sohvalle, tuolille, rahin sisälle, käsityökaappiin, koriin... Valinnanvaraa löytyy.

Aurinkoista viikonloppua ja onnea arvontaan osallistuville!

-Hanna-

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Riapeetikon raitapussi

Ukkeli on toivonut pussukkaa, jossa kulkisi verensokerimittari tarvikkeineen mukana. Ukkelilla kun on 1-tyypin diabetes, ja moinen kapistus on matkassa lähes aina. Ajattelin kokeilla vetoketjusta aloitettavaa virkattua pussukkaa Mie ite! -blogin pimpsiroimana. Koukkupurkista kaivoin kolmosen puikon ja Äitimuorin jämälankasäkistä Puro Batik -lankaa. Tällaisen sain aikaan:



Pistojen tekeminen vetoketjun ympärille olikin sitten pienimuotoinen projekti. Että voi joskus olla hankalaa! Elämä ja kaikki, mutta varsinkin silmukoiden tekeminen liian pienellä neulalla paksun vetoketjukankaan läpi. Siinä tuli itseltäkin otettua verinäyte pariinkin kertaan. Ensimmäisellä kerralla vetoketjun reuna rypyttyi, vaikka yritin olla kiristämättä liikaa. Purin ja tein uudestaan, mutta vieläkään en saanut ihan tasaista reunaa aikaan. No, onneksi Ukkeli ei ole turhan tarkka...

Valmista kuitenkin tuli! Pussukalle tuli kokoa n. 10 x 20 senttiä.



Tämä oli kyllä harvinaisen kiva pikkuprojekti, kunhan alkukankeuden jälkeen pääsin vauhtiin. Jos keksin jonkun kivan tekniikan, jolla saan alkusilmukat tehtyä helpommin (tai menen suosiolla kunnon neulaostoksille), niin mikäs näitä on tehdessä. Yksi vetoketju olisi tuossa odottelemassa lankaa ympärilleen.



No mutta kappas, sehän toimii! :)

-Hanna-

lauantai 14. toukokuuta 2016

Paljon onnea minulle!

Meitsiläinen on tänään juhlinut vanhentumista ja viisastumista. Heheh, viisastumista... :D Mutta hei, halusin tulla kertomaan, mitä sain lahjaksi!

Todella hienovaraisesti (not) ja ihan vain kerran pari (n. 157 kertaa) vihjasin (eli kerroin ihan suoraan, kirjoitin muistilapun ja muistutin tämän tästä) Ukkelille, että oiva synttärilahja olisi Molla Millsin Virkkuri 3: Virkkuumalleja kovaan käyttöön -kirja. Ja voi änkeröinen, mitä sieltä paketista sitten kuoriutuikaan!


Hyllystä löytyy jo Virkkurin ykkös- ja kakkososat, ja tykkään näistä kirjoista ihan älyttömästi! En ole ehtinyt tähän uusimpaan vielä kovin syventymään, mutta pikaisen selailun perusteella tämäkin vaikuttaa huippuopukselta.

Äitimuori tiedusteli myös synttärilahjatoiveita etukäteen, ja hetken mielijohteesta kerroin, että lanka toimii aina. Ja yksi tämänhetkinen suosikki on 7 Veljestä. Niistä on aikomus joku päivä virkata iso, värikäs viltti. Äitimuorilla tuppaa usein nuo synttärilahjat lähtemään hieman lapasesta, joten painokkaasti muistutin, että korkeintaan pari kerää riittää. Sain kuusi. Siis uuden rahapussin ja kosteusvoiteen lisäksi...


Myös muita ihania synttärilahjoja sain, kiitos niistä kaikista! Päivää olen viettänyt parhaassa seurassa Iittalan lasitehtaalla lasinpuhalluksen Iittala Cupissa. Siellä siis kisattiin parhaan lasinpuhaltajan tittelistä. Olen kisoissa käynyt pikkulikasta lähtien, ja aina se on yhtä kiehtovaa ja jännittävää! Siellä ollaan taidokkaan ja perinteikkään käsityön äärellä.

Itse olen sitten käsitöiden osalta ihan näissä omissa pienissä virkkausympyröissäni. Pari päivää sitten tartuin uuteen haasteeseen, nimittäin vetoketjupussukkaan. Hermot paloi aluksi pariin kertaan ja purkuhommiksihan se meni useampaan otteeseen. En vieläkään ole oikein tyytyväinen, mutta tämän näköinen aloitus on tulilla:


Tällaista juhlapäivää täällä siis vietellään. Virallinen Virkkausassistenttini ei niin perusta synttäreistä silloin, kun kakku ei ole valmistettu maksalaatikosta ja nakeista. Hän viilettää mieluummin omissa menoissaan:


Nyt rauhoitun hetkeksi lämmittelemään varpaita ja jatkamaan pussukan virkkaamista. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

-Hanna-

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitimuorin lahjontaa

Kun Äitimuori on saatu lahjottua, on aika paljastaa, mitä paketista kuoriutui. Ja sehän on virkattu olkalaukku! Ja vähän ruusuja. Ja virkkauslehti. Ja kahvia. Ja arpa.


Kyseessä on siis suosittu ET-kesäkassi. Ohje on julkaistu pari vuotta sitten ET-lehden sivuilla, ja sitä näkee tasaisen varmasti mm. Facebookin käsityösivuilla. Ja mikäs siinä, nätti peruskassi!


Virkkasin tämän tummanharmaasta 12-säikeisestä Liina-kalalangasta. Koukkuna toimi kahden millin koukku, joka taitaa olla inasen suositusta pienempää kokoa. Ajattelin, että pienellä koukulla saan napakkaa jälkeä aikaiseksi, jottei kassi veny ja vanu mahdottomasti. Toimi! :) Kassin suu vaikutti rapuvirkkauksenkin jälkeen hiukan siltä, että jokin kiinnityssysteemi olisi paikallaan. Mihinkään vetoketjuhässäköihin meikäläisen ei kannata sekaantua, siitä ei saisi kuin hermot riekaleiksi. Niinpä hetken mielijohteesta päätin virkata pienen läpän, jonka saa napilla kiinni.


Tämän kassin myötä sain kalalangan lisäksi ensikosketukseni myös ruutuvirkkaukseen. Vähän tämän tyyppistähän se on. Oli vaan alussa jo riittävän haasteellista seurata mallia, vaikka aivan yksinkertainen kuvio tässä toistui. Minä kun en ollut ajoissa paikalla, kun avaruudellisen hahmottamisen aivotumakkeita jaettiin. Mitenkähän hankalaa se sitten on, kun tekee ruutuvirkkauksella jotain ihan oikeaa kuvaa... Ei auta kuin ottaa siitä selvää.


Kassista tuli ehkä jopa kivempi, kuin uskalsin odottaa. Eihän se taida kovin käytännöllinen olla, mutta käytännöllisyysschmäytännöllisyys. Olisi saanut olla reilusti isompi ja kauppakassimallia kangasvuorilla varustettuna, mutta sellainen olisi valmistunut ehkä jouluksi. Toisella kertaa sitten!

Nyt on vähän hakusessa, että mitähän sitä sitten tekisi... Jotenkin tuntuu, että sitä ei tarvitse kauan miettiä :)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidillisille!

-Hanna-