sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Pikku pipertelyjä

On ollut vähän sellainen olo, että tallessa on miljoona ohjetta ja lankojakin kaappi väärällään, mutta mikään työ ei ole houkutellut yli muiden. Ehkä ison viltin ja siihen perään työlistalla olleiden säärystimien jälkeen on iskenyt kuuluisa käsityökrapula. Ei oikein tiedä mitä tekisi, mutta jotain on kuitenkin saatava tehdä. Olen sitten virkkaillut kaikenlaista pientä kivaa. Ensimmäisenä otin käsittelyyn kaapissa pyörineen lasipurkin ja jämälankalaatikosta nyttysen Kirjo-Pirkka -neulolankaa. Tämmöinen koukkupurkki siitä tuli:



Toimii hyvin myös tuikkupurkkina (kuvaus sen sijaan tökkii):



Ostin joku aika sitten Äitimuorille kirjan Patalappuja à la Carte, jossa on melekosen mukavia ohjeita erilaisten patalappujen tekoon. Kirja ei ehtinyt kauaa Äitimuorin luona olla, kun se muutti meille lainaan. Tämmöinen tuli jämälangoista väkästettyä:


Patalaput on huippuja siinä mielessä, että näihin uppoaa hyvin lankakerien loppuja ja valmista tulee nopeasti. Ehkä pukinkonttiin eksyy jotain tämäntyyppistä, saa nähdä...

Lankakaupan alelaarista nappasin kerän Hjertegarnin Primevera Cotton -puuvillalankaa ja siitä virkkasin tiskiliinan. Ohjeen nappasin tuosta samaisesta patalappukirjasta. Harmillisesti langan nätti petrooliväri ei oikein hyvin toistu kuvissa:


Tässä kuvassa näkyy liinan malli, vaikka väri onkin ihan pyllyllään:


Hyvin toimii:


Nyt lyökin sitten ihan tyhjää, mihin hommaan seuraavaksi tarttuisi. Jotenkin tuntuu, että se selviää kyllä hyvinkin pian... :)

-Hanna-

tiistai 16. syyskuuta 2014

Pipa & sääryleet

Tualta Etelä-Savon sytämestä kantautui vieno toive säärystimistä. Ajatuksena oli (tietenkin!) virkata sellaiset, mutta pikaisella etsinnällä en löytänyt mieleistä ohjetta. Niinpä päätin harjoittaa anarkiaa ja kutoa ne! Siis neuloa. Eli kutoa. Ja koska taitoni sen suhteen on edelleen hyvin rajalliset, mallina oli huikean jännittävä 2 oikein - 2 nurin -joustinneule.



Kaupasta nappasin mukaan aevan ihanoo Novitan Hile-lankaa. Koska viisi lyhyttä puikkoa on hirveän paljon monimutkaisempi kokonaisuus hallita kuin yksi työkalu, nappasin mukaan myös pyöröpuikot. Vyötteessä oli puikkokooksi merkitty 7. Ostin kokoa 8. En oikein tiedä miksi.

Tämmöiset sitten putosi puikoilta:



Vähän vähemmänkin silmukoita olisi riittänyt, näistä tuli aika lörpöttimet. Reunoihin virkkasin valkoiset kukat ja niiden keskellä ompelin osuvanväriset napit.

Koska lankaa jäi, ajattelin hetken mielijohteesta kokeilla pipon kutomista samalla tavalla. Eipä ole aiemmin tullut pipoa neulottua. Aloitin reunasta samaa joustinneuletta, vähän suuremmalla silmukkamäärällä tietenkin. Olin varma, ettei lanka riitä, mutta kokeilin silti. Ja riitti se sitten kuitenkin:




Pipon kylkeen virkkasin myös valkoisen kukan, tällä kertaa kaksikerroksisen, ja keskustaan ompelin samanlaisen napin kuin säärystimiin.


Tämmöinen paketti lähtee Ukkelin siskolle. Tervemenoa! :)

-Hanna-

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Päästä varpaisiin

Törmäsin Novitan sivuilla ohjeeseen virkatusta lippiksestä. Siinähän oli mukava pikkuhommeli suuren peittoprojektin jälkeen! Ohjeen mukaista lankaa ei kotoa löytynyt, mutta sen sijaan kaappi on väärällään kaikenlaisia keriä, joten päätin tehdä lippiksen Seitsemästä Veljeksestä. Tämmöinen siitä sitten tuli:





Koukkuna oli 3,5, paitsi reunus ja lippa on tehty kolmosella. Mannekiiniksi houkuttelin myös Virallista Virkkausassistenttiani, jonka räiskyvä innostus tehtävää kohtaan suorastaan huokuu katseessa ja olemuksessa:



Toinen hattumallini omistautui tehtävälle hieman enemmän:


Käsityöblogeissa on pyörinyt paljon kuvia neulotuista ja virkatuista tennarisukista ja -tossuista. Varsinkin Kehruuttaa-blogissa esiteltyihin tennarisukkiin ihastuin nimpalkauhiasti! Koska itselläni on edelleen jonkinlainen ongelma sukkien kutomista kohtaan, eivätkä virkatutkaan herättänyt inspiraatiota, tilasin Äitimuorilta tennarisukat. Siis yksiväriset, sileällä neuleella tehtyt pitkävartiset sukat, joiden kärjet ovat valkoiset. Pari päivää myöhemmin sellaiset sitten sain. Etsiskelin nauhoja varten valkoista satiininauhaa (harmillisesti löytyi tähän hätään vain hiukan turhan kapeaa) ja pujottelin ne sukkiin.









Nilkkoihin virkkasin vielä valkoiset kukat koristeeksi:



Ei kyllä haittaisi, vaikka itsekin innostuisin sukkien kutomisesta (joojoo, se on neulomista, mutta mää kuron!). Liekö se nuo kantapäät vai mikä siinä tökkii, en osaa sanoa. Villasukat on nimittäin meikäläisellä jalassa melkein yötä päivää aina, kun ulkomittari näyttää alle +20 astetta. Parempia keksintöjä ei maailmassa kovin montaa ole! :) Virkatutkin sukat on ihan mukavat, mutta ne taas on vähän paksummat, eivätkä mahdu niin hyvin kenkien sisään.

Lähden tästä kudottujen säärystimien kimppuun. Josko villasukkainnostus iskee tällä tavalla vaivihkaa kohdetta sinnepäin-töillä lähestyen :)

-Hanna-



maanantai 1. syyskuuta 2014

No ny SE on valamis!

Vihdoin! Riemuviltti, huolipeitto, onnihuopa, suruliina, tsemppitäkki, ilolakana, lohturiepu, räsymatto, lämpökääre. Jostain tästä ja säkillisestä Äitimuorin jämälankanyttysiä se muutama kuukausi sitten lähti:



Päätin virkata viltin. Pylvästä pylvään perään. Yksi kerros yhdellä värillä. Joka kuudes kerros on valkoista. Ei lainkaan mustaa.

Välillä työ eteni nopeaan, välillä se majaili sohvan nurkassa koskemattomana viikkoja. Ja tämmöinen siitä sitten lopulta tuli:







Kokoa uudella lempiviltilläni on noin 170 x 140 senttiä. Keinutuolin päällekin tämä istuu kaksinkertaisena hyvin. Hyvin lämmittää, kun tässä istuu virkkailemassa.

Kerrosten päissä jätin langat roikkumaan muutaman sentin pituiseksi, ja niistä oli alusta asti tarkoitus tehdä jonkinlaiset hapsut reunoihin. Koska aarrelaatikossani pyöri iloisen värisiä helmiä, päätin solmia niitä hapsujen juureen:




Tähän on virkattu kaikki. Välillä on virkattu puhtaasta virkkaamisen ilosta. Joskus aivottomana rentoutuen. Välillä into piukassa suihkittu menemään. Toisinaan haettu edes muutaman silmukan verran aamutuimassa puhtia töihin. Toisinaan heti töiden jälkeen tartuttu koukkuun purkamaan mennyt päivä. Joskus noustu keskellä yötä virkkaamaan ja odottamaan karannutta unta. Välillä koukuteltu miettien syntyjä syviä. Iloittu onnea ja surtu murheita. Kesytetty kiukkua ja kiitetty hyvästä. Tähän kiteytyy osaltani koko käsitöiden tekemisen ydin. Ja siksi tästä niin kovasti tykkään!





Kiitos maailman parhaalle Ukkelille kuvaamisesta!

-Hanna-