perjantai 28. helmikuuta 2014

Syrjähyppy sukkapuikoille

Kyllähän se nyt on sillä tavalla, että olisi jo korkea aika opetella villasukan kutominen. Tai neulomistahan se oikeasti on, mutta meilläpäin puikoilla viuhtomista sanotaan kutomiseksi. Joskus peruskoulussa villasukat kuuluivat käsityötuntien pakollisiin töihin. Niitä sukkia en itse saanut aikaiseksi, vaan nyt jo edesmennyt mummuni riensi hätiin ja yhdessä saatiin pakollinen sukkapari valmiiksi. Okei, mummu se teki suurimman osan työstä, ei niistä muutoin valmista olisi koskaan tullutkaan. Äitimuorille ei silloin kerrottu mitään :) Nykyään Äitimuori on varsinainen sukkakone (ja tekee kaikkea muutakin), joten tämä sukkajuttu oli nyt vain selätettävä.

Homma ei alkanut kovin lupaavasti. Ostin 7 veljeksen Fasaani-lankaa, jolla raidat syntyvät itsestään. Minustahan ei ole (ainakaan vielä) sekoilemaan minkään langan vaihtojen kanssa. Vyötteestä nopeasti vilkaisin, että tähän lankaan tarvitaan nelosen puikot. Ostin nelosen sukkapuikot. Kotona sitten otin silmän kouraani, ja vyötteessä luki "sukkiin puikot nro 3,5!". Niinpä niin.

Sitten vaan silmukoita luomaan. Tein perinteisesti varren kaksi oikein, kaksi nurin-joustinneuletta. Kantapäätä varten luin monilta nettisivuilta ohjeita, mutta kun aivoistani puuttuu se kirjoitettujen käsityöohjeiden ymmärrystumake, niin en vaan tajunnut! Hermo kyllä paloi. Tilanteen pelasti Suuri Käsityö -lehden sivuilla olleet opasvideot eri vaiheista. Johan meni meikäläisellekin jakeluun!


Ajattelin tehdä nämä harjoitussukat itselleni, mutta kovin isot klohmelot niistä sitten alkoi tulla. Ukkelille oli siis tulossa kovaa vauhtia uudet sukat.


Oho! Kuin ihmeen kaupalla niistä tuli melkeinpä tunnistettavat villasukat! Varsi jäi hieman lyhyeksi, kun vielä kantapäätä aloitellessa näistä piti tulla vähän naisellisempaa kokoa.


Ukkelin uudet sukat koeajossa. Näyttävät toimivan!

Jottei totuus unohtuisi, niin tähän vielä kuva yhdestä virkatusta korista. Aiemmin virkkaamani helminauhamaton jämistä tein kylppäriin korin. Kovin isoon koriin ei kude enää riittänyt. Tuossa on hyvä säilöä vaikkapa koruja.



Jaahas, jos sitä sitten lähtisi lankakaapille miettimään mitä seuraavaksi tekisi. Mukavaa viikonloppua!

-Hanna-

lauantai 15. helmikuuta 2014

Puupäävillaa

Tässäpä näitä taas tulee, viimeaikaisia virkkailuja! Jotain muutakin on tullut kyhättyä, mutta kohtasin hieman kuvausteknisiä haasteita, eikä Ukkelini ole kotona vastaamassa niihin.

Lankalaatikossa on jo pitkään pyörinyt kuusi kerää paksua Perlian villa-akryylilankaa, jonka väri hurmasi niin, että sitä vain oli saatava. Lanka on tuollaista oranssista, keltaisesta ja ruskeasta langasta koostuvaa pötkylää. Olen niitä jo tovin ihaillut ja päätin tehdä itselleni tossut, jollaisia olen jo eräät kyhännyt. Ne kun tulee niin nopeasti valmiiksi. Ensin tarkoitus oli kokeilla virkattuja villasukkia, mutta en flunssapäissäni viitsinyt alkaa opetella uutta ohjetta. Tällaiset niistä tuli:





Virkkasin tossut kaksinkertaisesta langasta, koska halusin oikein lämpöiset tossut. Koukkuna käytin numero kasia. Hiukan sama siis kuin olisi virkannut kuusinkertaista tavallista lankaa. Tein hieman tuotekehittelyä ja virkkasin tossuihin niin pitkät varret, kuin lankaa riitti. Reunoja voi pitää alas taitettuna tai ylös nostettuna. Sujautin loppulangasta vielä pienet nyörit, joilla tossun suut voi halutessa solmia kiinni. Aikamoiset klohmaleet noista tuli, saattaisivat kiireessä muutoin vaikka tipahtaa jalasta... :) Tossujen päälle jalkapöydälle virkkasin koristelumielessä kolme reikää. No, ne näyttää hieman jalkahien tuuletusaukoilta. Toteutus ei noin muutenkaan ole ihan onnistuneimmasta päästä, sillä jalkaosa on himpun verran kapea ja nilkkaosasto taas hirmu leveä. Näitä en oikein kehtaisi kenellekään antaakaan, joten olipa hyvä, että ajatus olikin tehdä nämä itselle. Tuo lanka vaan on niin ihanaa, että nyt se tuntuu menneen hiukan hukkaan tämmöisiin venkuratossuihin. Olen jo pienesti leikitellyt ajatuksella näiden purkamisesta ja uudelleenkäytöstä johonkin muuhun.



Sain Äitimuorilta paalin keltaisenoranssia Punto Shine -puuvillasekoitelankaa, joka myös on poltellut lankalaatikossa. Väri muuten luonnossa on tummempi kuin kuvat antavat ymmärtää. Ravelryn sivuilla törmäsin Ridge Hat with Brim -ohjeeseen, ja ei muuta kuin koukku heilumaan! Englanninkieliset ohjeet toi "mukavaa" lisähaastetta ja jonkun verran sai hämmästellä, tuleeko tästä mitään. Ja nimestä huolimatta ei tullut aivan Forrester-tason luomusta, mutta ihan kiva kesälätsä:









Langasta ja sinnepäinoikeankokoisesta koukusta johtuen hattu on aikamoinen lörppälerppu. Päähän laitettuna lieri pitää kuitenkin hyvin muotonsa. Ja valmista tuli nopeasti!

Kesähattu on valmis, voisko sitten seuraavaksi tulla edes kevät? :)

Viime yönä verkossa vietettiin muuten Neulojien yötä. Ihan vain pikaisesti piti vilkaista, mitä alan verkkokaupat tarjoilevat. No, vierähtihän siinä vilkaisussa sitten... no, aika kauan. Mieli teki ostella vaikka mitä, mutta hillitsin itseni, enkä tilannut mitään. Osaltaan siksi, että näin keltanokkana on hirmu vaikea ymmärtää tätäkään vähää lankojen päälle ilman konkreettista hypistelyä. Palkitsin onnistuneen itsehillintäni poikkeamalla tänään käsityöliike Toikassa sekoamassa sukissani ja pelastamassa "muutaman" lankakerän uuteen kotiin :)

-Hanna-

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kudetta ja koirankarvoja

Hip hurraa, ikuisuusprojektiksi ennustamani kylppärin matto on valmis! Eikä aikaakaan loppujen lopuksi ihan hirvittävästi kulunut, vaikka olen ehkä maailman hitain virkkaaja. Mattoon käytin Päivin kudepuodista mukaan tarttunutta vihreää Eko-ontelokudetta ja mallina oli Kangasaitan Helminauhamatto.



Tästä se ajatus, tai siis matto, sitten lähti...





Virkkausassistenttini vahtii taustalla tarkkana kuin porkkana! Kuvassa muuten myös äitimuorin tekemä luonnonvalkoinen Juhannusruusu-matto.




Ja tällainen siitä sitten tuli. Reunat voisivat olla suoremmat ja höyrytellä en jaksanut. Sinne vaan kylppärin lattialle, siellä on varmaan höyryjä ihan riittämiin... :)





Ja lopuksi puumerkki matonkulmaan.


Maton virkkaaminen oli kyllä vielä mukavampaa kuin odotin. Työ eteni nopeasti ja ainakin tuo ohje oli selkeä ja helppo. Ainoa huonompi puoli oli varsinkin loppupuolella painava matto, jonka kääntely joka rivin jälkeen oli aika työlästä. Teen kyllä toistekin!

-Hanna-